Väiskin Malja on jälleen jaettu. Tänä vuonna sen sai pitkään jääkiekon parissa toiminut Jorma Paananen, jolla on vuosikymmenten kokemus jääkiekkojoukkueiden huoltajana toimimisesta.

Palkinto jaettiin viime lauantaina 6.11. Virkistysuimala Neidonkeitaassa.

–Jorma Paananen on toiminut ansiokkaasti huoltajana ja joukkueenjohtajana jääkiekossa yli 40 vuoden ajan. Tällä kertaa haluttiin palkita henkilö, jonka työ ei ole kovin näkyvää ulospäin, mutta välttämätöntä, kertoo palkinnon luovuttanut Stig Lönnqvist.

–Vaatimattomana en osannut odottaa tällaista palkintoa, mutta onhan tämä iso asia ja olen kiitollinen palkinnosta, Paananen kommentoi.

Hänen kokee, että palkinto on huomionosoitus muillekin kuin vain hänelle itselleen.

–Tämä on kunnianosoitus muillekin huoltajille ja taustajoukoille. Aina ei tarvitse olla päävalmentaja, vaan elämäntäyteistä työtä on muissakin tehtävissä. Huoltajana toimiminen antaa itsellenikin paljon, Paananen sanoo.

Sattuma vei kiekkokaukaloon

Paananen päätyi jääkiekon pariin 1970-luvun lopussa.

–Aloin liikkua, kun selkäni oli huonossa kunnossa ja lääkäri sanoi, että mene salille. Sitten yksi tuttu tuli vastaan ja kertoi, että hän tarvitsisi kaverin jääkiekkoon. Ajattelin, että miksi ei. Minulla on itsellänikin kaksi poikaa ja he lähtivät mukaan.

Paananen toimi ensin apuvalmentajana, mutta se ei tuntunut omalta, kun kokemusta jääkiekosta ei ennestään juuri ollut.

–Sanottiin, että joukkueella pitäisi olla huoltaja. Totesin, että olen mieluummin sellainen ja autan siten lapsia eteenpäin harrastuksen parissa. Minulla oli joskus ollut haaveena opettajan ammatti, mutta siihen ei ollut lukupäätä. Menin sitten töihin tehtaaseen. Huoltajana toimiminen tuntui korvaavan tuon haaveen, kun sain tehdä töitä lasten kanssa, Paananen kertoo.

Hän kehitti jatkuvasti osaamistaan ja kysyi neuvoa muilta huoltajilta maajoukkuetasoa myöten. Hän ehti toimia monen joukkueen huoltajana, kunnes omat pojat lopettivat jääkiekon harrastamisen.

–Odottelin kaksi kuukautta ja mietin, mitä ryhtyisin tekemään. Sitten tuli puhelu, että oletko vielä kiinnostunut huoltajan hommista.

2000-luvulla Paananen toimi 12 vuotta Suomen Jääkiekkoliiton eteläisen alueen huoltajana.

–Nuorten maajoukkueen kanssa kierrettiin Venäjältä Kanadaan ja kaikkialle, missä jääkiekkoa pelataan. Kamoja raahattiin ja välillä oli kovempia pelejä, mutta pääasia oli, että pidetään hauskaa, Paananen kertoo.

Vuonna 2013 Paananen sairastui suusyöpään. Sen myötä kielestä leikattiin puolet pois ja puhuminen ja syöminen piti opetella uudelleen. Sekään ei pitänyt miestä poissa jäähallilta.

–Ajattelin, että kuolen tylsyyteen, jos jään sänkyyn makaamaan, joten en juuri pitänyt sairaslomaa.

Sittemmin Paananen palasi takaisin juurilleen Lohjalle, kun Helsingissä ravaaminen ei tuntunut enää hyvältä. Nyt hän toimii neljättä vuotta huoltajana Harjun kiekossa.

–Kaikkialla on lapsia, joita voin auttaa tämän toiminnan kautta, hän toteaa.

Yksi erityisen hieno hetki tapahtui, kun eräs isä toi lapsensa treeneihin.

–Hän sanoi heille, että tämä sama huoltaja oli jo iskälläkin. Se tuntui paremmalta kuin tämä nyt saamani palkinto.

Jääkiekkoa ja elämäntaitoja

Huoltajana toimiminen on edelleen iso osa Paanasen elämää.

–Kyllä se melkein kaikkea minulle merkitsee, kun olen eläkkeellä ja lapsenlapsetkin ovat kaukana. Joukkueen lapset korvaavat tavallaan heitä.

Paanasesta on muodostunut nuorille pelaajille turvallinen hahmo, joka huolehtii varusteiden lisäksi heistä muutenkin. Paanasen ohjauksessa he oppivat varustehuollon lisäksi myös käytöstapoja ja muita elämässä ylipäätään tarvittavia taitoja.

–Otamme tavoitteita ja kaikki huolehtivat esimerkiksi varusteistaan. Pojat ovatkin ylpeitä siitä, miten hienossa järjestyksessä heidän koppinsa on. Samalla opitaan vähän elämänhallintaa ja normielämäänkin liittyviä asioita. Kiusaamiseen puututaan heti, sen suhteen on nollatoleranssi. Kirosanojakaan en halua kuulla 10-vuotiaiden suusta.

Paananen muistuttaa, että harrastus voi olla ratkaisevassakin roolissa nuoren elämässä.

–Kuinka moni lapsi on pelastunut kadulta tekemästä jotain muuta? Me tarjoamme toisenlaisen mahdollisuuden. Kun pääsee kaukaloon, jääkiekko vie mennessään.

Väiskin Malja

Väiskin Malja on kiertopalkinto, joka jaetaan erityisen ansioituneelle, liikunnan parissa toimivalle henkilölle tai yhteisölle. Palkinnolla halutaan kunnioittaa myös lohjalaista liikuntavaikuttaja Väinö Karojärveä. Karojärven syntymästä tuli 6.11. kuluneeksi 100 vuotta, joten tänä vuonna kiertopalkinnon luovutus oli erityisen juhlallinen hetki.

Väiskin Maljan jakaa Lohjanseudun urheilun tuki ry, jonka tehtävänä on vaalia Väiskin muistoa, jakaa stipendejä lohjalaisille urheilijoille ja avustaa urheiluseuroja.

Juhlapäivän kunniaksi jaettiin myös valmentajastipendi Alexander Holthoerille, joka valmentaa mm. Länsi-Uudenmaan Urheilijoiden nuoria juoksijoita. Yksi hänen valmennettavistaan on Simo Laine, joka voitti tänä vuonna Suomen mestaruuden 400 metrin juoksussa 19-vuotiaiden sarjassa.

SMS