Sami Funken valokuvanäyttely Beethovenin Hevonen on esillä Galleria Lutsissa 11.1. asti. Funke on itäsuomalainen, Mikkelissä asuva, 51-vuotias valokuvaaja, jonka lapsuudessa alkanut valokuvausharrastus kehittyi opintojen ja työkokemuksen kautta täysipäiväiseksi ammatiksi. Funken aikaisempi toiminta mm. sairaalavalokuvaajana ja asiakaslähtöisten projektien toteuttajana on johtanut hänet oman taiteellisen työskentelynsä ytimeen. Funkella on ollut näyttelyitä ympäri Suomea sekä ulkomailla ja hän seuraa ahkerasti taidekentän tapahtumia ympäri Suomea. Sitä kautta Funke löysi myös lohjalaisen Galleria Lutsin.

–Tämä galleria on vasta hiljattain aloittanut toimintansa ja paikka vaikutti kiinnostavalta. Näyttelystä oli puhetta myös taiteilijaseuran jäsenen Mika Törösen kanssa. Päätimme pienellä eteläsavolaisella porukalla kysellä vuodelle 2020 näyttelyaikaa. Tämä järjestyikin, mutta samalla kävi ilmi, että tälle talvelle olisi vielä järjestettävissä yksi näyttelyaika. Tämän näyttelyn lisäksi töitäni, joskin erilaisia, on siis esillä myös keväällä 2020 toisessa näyttelyssä, kertoo Funke.

Jokaisella rakennuksella on tarinansa

Beethovenin Hevonen-näyttelyssä esillä olevan valokuvasarjan nimi tulee tarinasta, jonka mukaan Beethoven halusi aikoinaan itselleen hevosen. Hän ihaili upeaa eläintä, mutta unohti ruokkia sen, ja hevonen kuoli. Beethovenin Hevonen on metafora suomalaisen haja-asutusalueen rakennemuutoksesta.

–Jokaisella rakennuksella on oma, usein jo unohdettu tarinansa. Dokumentaarisuus on osa kuvien taiteellista ilmaisua. Haluan, että kuvillani on kulttuurihistoriallista merkitystä. Ne kertovat asutuksen ja teollisuuden muutoksesta, kulutuskulttuurista ja tämän päivän arvoistamme, Funke kertoo eri puolilla Suomea kuvatuista rakennuksista ja miljöistä.

Yhä lisääntyvä rakennusten ”heitteillejättö” ja rakennusten taustat ovat kiinnostaneet Funkea jo pitkään. Lopulta homma karkasi käsistä niin, että hän alkoi tehdä ympäri Suomea reissuja kuvauskohteita löytääkseen.

–Itselläni tulee vuosittain kuvausmatkoilla ja muutenkin aika reilusti ajokilometrejä ja tien päällä pidän aina silmäni auki kiinnostavien kohteiden vuoksi. Aina, kun on ollut mahdollista, olen myös pyrkinyt kyselemään tietoa rakennuksista ja niiden tarinoista. Nämä ovat myös eräänlaisia muotokuvia. Haja-asutusalueiden kohteet on osa tätä sarjaa, mutta sarjassa on kuvia myös kuntien ja kaupunkien taajama-alueelta, läheltä keskustaakin, niin teollisuuden kuin yksityistenkin käytössä olleita paikkoja.

Näyttely on herättänyt kiinnostusta

Valokuvasarjan kuvia on ollut aikaisemmin esillä mm. Mikkelissä, Savonlinnassa, Nastolassa ja Tšekin tasavallassa. Funke kertoo, että valokuvat ovat kiinnostaneet yleisöä. Kiinnostusta ovat herättäneet niin rakennukset kuin ilmiö laajemminkin.

–Palautetta on tullut niin perus kansalaisilta kuin poliitikoiltakin. Olen saanut myös yhteydenottoja ja kutsuja eri paikkakunnille kuvaamaan alueella olevia kohteita. Nastolan kesänäyttelyssä menneenä kesänä keskustelin kuvasarjasta ja aiheesta myös SAFA ry:n, Suomen Arkkitehtiliiton puheenjohtaja Henna Helanderin kanssa ja sain myös häneltä erittäin hyvää palautetta kuvista, Funke iloitsee.

Vaikka kuvauspaikat ja ajat ovat arkistoituna tiedossa, Funke ei ole tietoisesti näyttelyissä tuonut näitä kuvien yhteydessä esille.

–Haluan, että itse ilmiöön kiinnitetään huomiota, ei sinänsä kuvauspaikkoihin. Tämä on mielestäni tärkeämpää.

Kuraattori Veikko Halmetoja on kirjoittanut Beethovenin Hevonen -sarjasta seuraavasti:

”Ensi katsomalta ajattelee helposti, että Sami Funke on valokuvaajana realistinen dokumentoija, jonka kuvissa ympäröivä todellisuus nousee pääosaan. Kun kuvien äärellä viipyy pidempään, alkaa niistä vähitellen löytää enemmän ja enemmän symbolistisia piirteitä. Ei ole kaukaa haettua katsoa niitä vasten romantiikan ajan maalaustaiteen kontekstia. Kuvasarjassa hylätyistä rakennuksista rakennukset ovat voimakkaasti yksilöitä ja rappiossaan kauniita. Niiden kautta realisoituu niin maaseudun kuin pienten taajamien rakennemuutos. Kuvataiteessa romantiikka ei näyttäydy yhtenäisenä tyylisuuntana, vaan kyse on enemmän asenteesta ja aihepiiristä. Romantiikalle ominaista on erityisesti tunneilmaisun näkyminen ja henkistynyt suhde luontoon. … Funken kuviin latautuu paljon samoja merkityksiä. Kuvassa, jossa luonto on vallannut vanhan navettarakennuksen, jonka katto on romahtanut ja kasvillisuus peittää tien perille, konkretisoituvat mielikuvat kaiken katovaisuudesta, ihmisen toiminnan hetkellisyydestä ja luonnon vallasta.”

SMS