Moni haluaa auttaa kodittomia koiria ja päätyy sen myötä ottamaan rescue-koiran. Muutamaan asiaan kannattaa kuitenkin kiinnittää huomiota ennen kuin uusi nelijalkainen saapuu taloon. Eläinlääkäri Tanja Hakkaraisen mukaan ongelmien välttämisessä olennaisinta on se, mitä kautta rescue-koiran hankkii.

–Vakiintuneilla yhdistyksillä on yleensä asiat kunnossa ja vakituiset yhteistyökumppanit, eikä vilppiä esiinny. Sen sijaan koirien yksityinen tai puoliyksityinen tuonti tai koiran ottaminen suoraan kadulta voivat sisältää riskejä. Silloin eläinlääkärinkään kirjoittamat paperit eivät välttämättä ole aina kunnossa ja koiratarhoilla voi olla puutteita niissä asioissa, jotka pitäisi huomioida, hän avaa.

Suomeen tuodaan rescue-koiria mm. Espanjasta, Kreikasta, Bosniasta, Serbiasta, Romaniasta ja Venäjältä. Monessa maassa katukoiralaumat ovat saaneet alkunsa jo vuosikymmeniä sitten hylätyistä lemmikkikoirista, jotka ovat lisääntyneet keskenään kaduilla.

–Koirat ovat joko kaduille hylättyjä tai siellä syntyneitä. Jotkut ihmiset hankkivat koiran, mutta haluavatkin siitä eroon, kun se kasvaa isoksi. Espanjassa hylätään myös metsästyskoiria, jos ne eivät menesty kilpailuissa. Sellaisia koiria, jotka eivät vaikuta lupaavilta, tapetaan tai hylätään kaduille jo pentuina, Hakkarainen kertoo.

Hän itse on tuonut Espanjasta galgoja Suomeen jo kahdeksan vuoden ajan, joten rescue-koiratoiminta on tuttua muutenkin kuin eläinlääkäriuran kautta.

Osa katukoirista on hylättyjä lemmikkejä, toiset taas ovat syntyneet kadulla. Espanjassa kaduille hylätään myös metsästyskoiria, jotka eivät menesty kilpailuissa.

Tautiriski kuntoon eläinlääkärin tarkastuksessa

Rescue-koiralla tulee olla eläinlääkärin lähtömaassa tekemä todistus, passi, siru, madotus ekinokokkia vastaan sekä rabiesrokote. Traces-lääkäri tarkistaa toimenpiteet. Hakkarainen toteaa, että rabiesriski on mahdollinen silloin, jos rokotesuoja on puutteellinen ja koira tuodaan uuteen kotiinsa pian kadulta poimimisen jälkeen. Sen sijaan vakiintuneiden yhdistysten kautta tulevilla koirilla riski on hyvin pieni, sillä ne ovat turvatarhassa yleensä kuukausia tai vuosia ennen uuteen kotiin muuttamista. On siis todennäköisempää, että mahdollinen rabiestartunta havaitaan jo lähtömaassa, vaikka koiraa olisi purrut esimerkiksi rabiesta kantava villieläin vasta jokin aika sitten. Rabiesinfektio havaitaan yleensä neljän kuukauden kuluessa tartunnannasta. Etelä-Euroopassa riski on pieni, kun taas esimerkiksi Romaniassa ja Venäjällä tapauksia on enemmän.

Koirien mukana voi tulla myös muita taudinaiheuttajia, joten esimerkiksi madotus ekonokokkiloista vastaan on lakisääteinen vaatimus. Antibioottiresistentit bakteerit ovat maailmanlaajuisesti iso ongelma niin ihmisten kuin eläintenkin keskuudessa, mutta rescue-koirien kohdalla riski ei enää korostu.

–Antibioottiresistenttien bakteerien esiintyvyys on nykyään samaa luokkaa sekä suomalaisilla että tuontikoirilla. Tämä on viimeisin tieto asiasta, Hakkarainen toteaa.

–Maakohtaisia eroja on jonkin verran. Esimerkiksi Venäjän ja Romanian isoissa koiratarhoissa resistentit bakteerit leviävät helpommin kuin pienillä tarhoilla.

Venäjältä tuoduilla koirilla haasteita aiheuttavat rabiesriskin lisäksi punkkien levittämät taudit anaplasmoosi ja borrelioosi, joita esiintyy myös Suomessa. Etelä-Euroopassa taas esiintyy niiden lisäksi mm. sydänmatoa ja leishmaniaa.

Tauteja ajatellen kannattaa kiinnittää huomiota siihen, mitä kautta rescue-koiran hankkii, sillä vastuulliset yhdistykset huolehtivat tarvittavista testeistä, lääkityksistä ja uuden koiranomistajan ohjeistamisesta. Sen sijaan yksityisiltä ihmisiltä hankittujen tai lomalta matkaan kopattujen koirien taustat eivät usein ole selvillä, tarvittavia tauteja ei ole testattu ja rabiesrokote voi puuttua tai rokotesuoja olla puutteellinen. Rokotustodistus voi olla pahimmillaan väärennetty.

–Ihmiset eivät aina ymmärrä, miten tärkeä asia eläimen taustan tietäminen ja eläinlääkärin tekemät terveystarkastukset ovat, joten koiria napataan jonkin verran matkaan esimerkiksi lomilta tietämättä, mitä toimenpiteitä ja tutkimuksia koiralla on oltava. Joskus niitä yritetään tuoda Suomeen väärillä papereilla, ei niinkään huijaamistarkoituksessa vaan ymmärtämättömyyttään, Hakkarainen harmittelee.

Hakkarainen kertoo, että rescue-koiratoiminta on kehittynyt paljon viimeisen kymmenen vuoden aikana ja monet yhdistykset haluavat hoitaa asiat viimeisen päälle oikein. Koiria välittävistä toimijoista löytyy silti edelleen myös rahankiilto silmissä toimivia huijareitakin.

–Suomessakin on toimijoita, jotka mainostavat muita kovemmalla hinnalla kauppaamiaan pentuja rescue-koirina, mutta oikeasti ne tulevat todennäköisesti pentutehtaista.

Eläinlääkäri Tanja Hakkarainen on tuonut galgoja Espanjasta Suomeen jo kahdeksan vuoden ajan. Rescue-koiratoiminta on kehittynyt paljon vuosien saatossa. Jos itse haluaa auttaa rescue-koiria, kannattaa sellainen hankkia vakiintuneen yhdistyksen kautta.

Monet käytösongelmat helpottavat ajan kanssa

Rescue-koira kannattaa hankkia yhdistyksen kautta myös siksi, että yhdistyksistä saa apua jälkeenpäinkin, jos koira ei esimerkiksi käytösongelmien vuoksi sopeudukaan uuteen kotiinsa ja se pitäisi sijoittaa uudelleen. Hakkarainen toteaa, että yhdistysten vastuullisuus näkyy myös siten, että tulevia koiranomistajia varoitetaan mahdollisista käytösongelmista jo ennen koiran hankintaa. Tyypillisimpiä ongelmia ovat eroahdistus ja alkuun ilmenevä resurssiaggressiivisuus joissain tilanteissa.

–Koiralle voi tulla eroahdistusta, kun se on tottunut elämään laumassa ja joutuukin sitten yksin kerrostaloasuntoon. Resurssiaggressiivisuutta taas voi ilmetä esimerkiksi silloin, kun koiralta ottaa ruokakupin pois. Koirilla voi olla myös voimakkaita pelkoja esimerkiksi perheen miehiä tai liikenteen melua kohtaan, mutta yleensä alun ongelmat helpottuvat, kun koira oppii luottamaan ihmisiin. Arviolta alle viidellä prosentilla rescue-koirista on kuitenkin isompiakin käytösongelmia, jotka vaativat hoitoa, Hakkarainen sanoo.

SMS