Virkkalassa järjestettiin viime viikolla ideointipalaveri, jossa mietittiin, miten nykyiset yritykset saadaan pysymään Virkkalassa ja uusiakin houkuteltua täyttämään tyhjillään olevat liiketilat. Lisäksi mietittiin toimia Virkkalan yleisen viihtyisyyden lisäämiseksi. Virkkalan tilanteesta ollaan huolissaan, sillä useat yritykset ovat lopettaneet toimintansa tai siirtyneet muualle. Virkkalan tulevaisuus vaikuttaa kuitenkin kiinnostavan ihmisiä, sillä ideointipalaveri täytti Hilman Herkun niin virkkalalaisista, yrittäjistä kuin päättäjistäkin. Paikalla oli myös kaupunginjohtaja Mika Sivula.

Sivula kertoi tilaisuudessa Etelä-Lohjan väestökehityksestä viimeisen 20 vuoden aikana. Vuonna 1997 asukkaita oli vajaa 7 700, vuonna 2012 reilu 9 000 ja nyt vajaa 8 800, joten valtavia muutoksia ei asukasmäärässä ole tapahtunut. Ikärakenne sen sijaan noudattaa valtakunnallista linjaa eli pienten lasten määrä vähenee ja ikäihmisten kasvaa. Vuonna 2018 Lohjalle muuttaneista henkilöistä 9% muutti Virkkalan alueelle.

–Tilastoja katsoessa ei näytä siltä, että Virkkalassa olisi tapahtunut romahdusta, Sivula summasi.

Myös Virkkalan Yrittäjien puheenjohtaja Nina Granath muistutti, että Virkkalaan kuuluu hyviäkin uutisia.

Ulla (Hillebrandt) on avaamassa ensi kuussa musiikkikoulun Virkkalaan, joten saamme yhden uuden yrittäjän, ja Virkkalan Kukkapuoti piti vasta viralliset avajaisensa, Granath iloitsee.

Lohjan kaupunginjohtaja Mika Sivula avasi Virkkalan historiaa ja väestökehitystä.

Jos palveluja käytettäisiin, ne säilyisivät

Paikalla oli vanhoja virkkalalaisia, jotka muistelivat haikeina Virkkalan kulta-aikoja. Keskusteluun nousi kylän entinen eloisuus kirja- ja lelukaupoista laittomiin viinakauppoihin ja Pähkinäniemen hyviin aikoihin, jolloin siellä pidettiin mm. tansseja ja erään virkkalalaisen sanoin ”moni virkkalalainen sai alkunsakin”. Noiden aikojen jälkeen moni asia on muuttunut valtakunnallisesti. Ihmiset liikkuvat yhä enemmän autoilla ja tekevät ostoksensa isoissa marketeissa ja kauppakeskuksissa tai tilaavat tuotteet verkkokaupoista, mikä on saattanut monet pienet kivijalkaliikkeet vaikeuksiin.

–Kuluttajien ostoskäyttäytyminen on muuttunut. Menneeseen ei ole paluuta, mutta jotain pitäisi silti tehdä, ettei yritysten joukkopako Virkkalasta jatku, vaan tilanne saadaan käännettyä parempaan suuntaan, Granath tiivisti.

Sivula muistutti, että alueen asukkaat voivat itse vaikuttaa paljon siihen, säilyvätkö palvelut.

–Jos paikallisten palvelujen halutaan säilyvän, niitä täytyy käyttää. Nykyään paikallisuutta nostetaan myös tietoisesti esille. Ihmiset haluavat esimerkiksi laadukkaita kahviloita ja arvostavat lähiruokaa, Sivula totesi.

Useammankin kerran keskusteluun nousi se Virkkalan vetovoimaa heikentävä seikka, että valtatie 25:ltä ei ole suoraa liittymää Virkkalan keskustaan. Tynninharjulle liittymä on, joten siellä on helppo hoitaa ostoksetkin.

Paikallisia palveluja tulee käyttää, jos niiden halutaan säilyvän. Kuluttaja voi siis itse vaikuttaa Virkkalan tilanteeseen.

Virkkalassa on potentiaalia”

Sivula korosti myös Virkkalan historiaa toteamalla, että harvalla kylällä on takanaan niin vahva teollinen historia kuin Virkkalalla. Toisaalta, kun kalkkitehdas lakkautettiin, ei menneisiin kulta-aikoihin ole enää paluuta. Niin oleellinen osa kylän elämää tehdas oli. Keskusteluun nousi myös idea hyödyntää Kalkkipetterin aluetta nykyistä enemmän esimerkiksi karavaanarialueena.

–Kalkkipetterin alue on hienolla paikalla järven rannalla. Vaikka siellä on yrityksiä, alue on nyt vajaalla käytöllä, Sivula totesi.

Hän muistutti myös, ettei teollisuus ole suinkaan vain historiaa, sillä Kirkniemessä sijaitsee tällä hetkellä maailman suurin aikakausilehtipaperia valmistava tehdas. Sivula vakuutti myös, että Lohjan kaupunki ei ole unohtanut Virkkalaa, vaan suunnitteilla on yhtä jos toistakin. Lohjan nykyinen taloustilanne tosin lisää aimo annoksen malttia suunnitelmiin.

–Virkkalassa on potentiaalia, mutta miten se elinvoimaisuus saadaan muutettua vetovoimaksi, Sivula pohti.

Kesätori, taidetta ikkunoihin, luontokohteita…

Ideointipalaverissa nostettiin esille monia ajatuksia Virkkalan eloisuuden ja sitä kautta myös vetovoiman lisäämiseksi. Tyhjien liiketilojen ikkunoihin ehdotettiin taidetta ja valokuvia. Kesäaikaan eloa tuomaan ehdotettiin kesätoria tai kirppistä. Esillä olivat myös santamontun kunnostus kaikenikäisten liikuntapaikaksi, Kalkkipetterin puiston parempi hyödyntäminen ja Virkkalan kuntoradan kunnostus. Klubitalon hyödyntämistä pohdittiin teatterin lisäksi laajemminkin kulttuuritalona. Viihtyisyyden lisäämiseksi esitettiin palaneiden rakennusten jäännösten siivoamista ja uimarantojen kunnostusta. Myös kaksikielisyyteen panostaminen nähtiin Virkkalan vahvuutena. Virkkalan puutarhoissa, luontokohteissa ja historiassa nähtiin käyttämätöntä potentiaalia. Niiden avulla Virkkalaan voitaisiin saada lisää matkailijoita, jotka jättäisivät muutaman euron paikallisille yrittäjillekin.

Ulla Hillebrandt tiivisti, että Virkkalassa kannattaisi panostaa sellaiseen erityisosaamiseen, jota muualta ei saa. Päivi Kuitunen puolestaan totesi, että yhteistyötä kannattaisi tehdä Lohjansaaren kanssa, sillä siitä paikalliset ovat onnistuneet luomaan brändin, joka vetää vierailijoita. Alueen viihtyisyyden ja eloisuuden lisäämiseksi keksittiin siis monia pieniä keinoja, mutta yrittäjiä niillä ei saada Virkkalassa pysymään, jos kauppa ei käy. Se jää kuluttajan päätösten varaan.

SMS

Kommentoi kirjoitusta