Nuoren vastuu ei ole kertoa mitä hänelle kuuluu. Aikuisen vastuu on olla kiinnostunut ja kysyä.

Istun kotisohvallani kahvikupin äärellä ja mietin neljää ensimmäistä kuukauttani erityisnuorisotyöntekijänä Lohjan nuorisotyössä. Aikaa on kulunut vähän, mutta erilaisia kohtaamisia on ollut paljon. Ehkä siksi tuntuukin, että olisin ollut täällä paljon kauemmin. Mietin, miten kuvaisin sitä kaikkea. On paljon nuoria, jotka pärjäävät arjessaan ja tämän ajan haasteissa. Heillä lienee tukenaan aikuisia, jotka ”legit handlaavat” oman roolinsa. On kuitenkin enenevissä määrin nuoria, joilla ei mene hyvin. On nuoria, jotka ovat vain haihtumassa näkyvistä. Toisaalta on nuoria, jotka todellakin näkyvät ja kuuluvat; levottomuutta, kiusaamista, ilkivaltaa, päihteidenkäyttöä. Työssäni kohtaamat aikuiset kokevat usein suurta hätää ja keinottomuutta, tai eivät välttämättä näe tai tunnista tilanteita.

Ajattelen, että työhöni kuuluu ensisijaisesti olla nuorta varten. Pysähtyä, nähdä ja kuunnella. Auttaa nuorta pysähtymään, näkemään ja kuuntelemaan, mitä hän sillä hetkellä tarvitsee. Miten tulla näkyväksi itselleen, ymmärtää itseään ja tilannettaan sekä itsensä ja valintojensa merkitystä omassa elämässään. Mikä on kenenkin nuoren kohdalla lapsen vastuu, jota häneltä voidaan vaatia?

Entä miten aikuisen vastuu? Millä keinoin pitää nuori lähellä, kun nykytrendin mukaan nuori entistä aikaisemmin vastuutetaan itsenäiseen toimintaan kauemmaksi aikuisista? Miten käy aikuisen vastuulle, jos nuori toimii tilanteissa oman päänsä mukaan? Miten kantaa aikuisen vastuu, jos nuori ei ole tavoitettavissa? Miksi nuori ei ole tavoitettavissa? Koska yhteys on katkennut.

Lapsi ja nuori tarvitsee luottamuksellisen aikuisen, johon voi kiinnittyä. Suhde ja yhteys ovat vahvat juuret tai talon perusta, jonka päälle tasapainoinen kasvu ja kehitys rakentuvat. Aikuinen on vastuussa yhteyden ylläpitämisestä ja sen katketessa uudelleen rakentamisesta, koska aikuinen on aina vastuussa vuorovaikutuksesta. Nuoren vastuu ei ole kertoa, mitä hänelle kuuluu. Aikuisen vastuu on olla kiinnostunut ja kysyä. Tästä näkökulmasta osa työtäni on tukea myös aikuisia ja olla eräänlainen tulkki nuoren ja aikuisen välillä rikkoutuneen yhteyden korjaamiseksi ja korjatun ylläpitämiseksi ja parantamiseksi.

Laura Ollila toteaa, että erityisnuorisotyöntekijän tehtävä on pysähtyä, nähdä ja kuunnella. Auttaa nuorta pysähtymään, näkemään ja kuuntelemaan, mitä hän sillä hetkellä tarvitsee. Nuorisotyöntekijä totta kai auttaa ja tukee, mutta usein ratkaisun avaimet löytyvät ihmiseltä itseltään.

Teemme erityisnuorisotyössä paljon erilaisia konsultaatiota nuorten parissa ja asioissa työskenteleville tahoille, esim. sosiaalipalveluille ja kouluille. Mielestäni erityisasiantuntijuuttamme arvostetaan ja osataan hyödyntää hyvin. Ja miksipä ei työskenneltäisi yhdessä, koska keskiössä ovat samat nuoret ja yhteisenä tavoitteena on auttaa heitä.

Tavoitteellisen yksilö- ja ryhmätyöskentelyn ja erityisasiantuntijatyön lisäksi vähintään yhtä tärkeää on, että ”vain kohtaamme” nuoria mm. kouluilla, nuorisotiloilla ja jalkautumisissa. Olemme kuulolla, näkyvillä ja läsnä. Olemme kiinnostuneita siitä, mitä nuorille kuuluu, jotta nuori kokee tulevansa nähdyksi ja kuulluksi. Yritämme vuorovaikutuksellamme luoda yhteyksiä ja pitää niitä yllä, jotta tilanteen tullen nuori uskaltaa ottaa yhteyttä.

Olin ehkä luonut itselleni ulkopuolisia odotuksia, että erityisnuorisotyöntekijöiden taskut ovat pullollaan kaikenlaisia menetelmiä ja heilauttaessamme taikasauvojamme kaikki ongelmat vain ratkeavat. Ja vaikka menetelmätaskut totta ovatkin, ei kellään meistä ole valmiita vastauksia tai ratkaisuja tilanteisiin. Toisaalta ajattelen, että harvoin ratkaisut mistään ulkopuolelta edes tulevat – usein ne ovat valmiina meissä itsessämme. Erityisnuorisotyöntekijänä yritän auttaa kaivamaan ne esiin, auttaa muuttamaan jotakin muutettavissa olevaa ja hyväksymään sen, mille ei voi mitään.

Sinä nuori, vanhempi, aikuinen. Tule rohkeasti moikkaamaan, kun näet meitä. Ole rohkeasti yhteydessä matalallakin kynnyksellä, jos voisimme jossakin omassa tai nuoresi asiassa auttaa. Yhteystietomme löydät www.nuorilohja.fi/erityisnuorisotyo .

Lohjan nuorisotyö laskeutuu pian joulun viettoon. Osa palaa yhteyksille jo 2.1., loput loppiaisviikonlopun jälkeen. Lohjan lastensuojelun päivystysnumero on 0500 486 101. Tänne voit soittaa, jos oma, perheesi, tai kaverisi tilanne huolettaa sinua. www.nuortenelama.fi/tuki-ja-kriisipalvelut sivujen takaa löydät erilaisia tukipalveluita nuorille.

Lohjan nuorisotyön puolesta rauhallista joulun aikaa meille kaikille!

Laura Ollila, erityisnuorisotyöntekijä