Monipuolinen toiminta niin kulttuurin, liikunnan kuin tapahtumienkin saralla yhdistää lohjalaisia kylä- ja kotiseutuyhdistyksiä. Monet niistä järjestävät mm. retkiä ja erilaisia tilaisuuksia, joihin kyläläiset kokoontuvat yhteen. Suuri osa toiminnasta ja yhteisestä hyvästä syntyy aktiivisten kyläläisten yhteisvoimin. Lohja on täynnä aktiivisia kyläyhdistyksiä ja muita toimijoita, jotka työskentelevät alueidensa elinvoiman ja hyvinvoinnin eteen. Lisäksi ne vuokraavat kylätalojaan juhlia ja tilaisuuksia varten. Valitsimme tähän juttuun niistä muutamia. Ainakin yhden asian juttua varten tehtyjen haastattelujen pohjalta voi todeta: Kyläyhteisöissä on voimaa.

Karstulla kunnostetaan rantaa ja nautitaan pitopäivällisistä

Karstun ja Karkalin alueella riittää toimintaa ja tekemistä. Karstu-Karkali Seuran puheenjohtaja Risto Murto luettelee lähes hengästyttävän määrän erilaisia toimintoja, joita seura järjestää kyläläisten iloksi. Toimintaan kuuluvat mm. aikuisten jumpat ja nuorten salibandytreenit, pilkkikisat, luonto- ja sieniretket, tanssit, karaoke, talvirieha, maalaismarkkinat ja kirpputoritapahtuma sekä Kettukallion Elämystilalla pidettävä joulurauhanjuhlistus, johon kuuluu mm. lyhtykulkue. Yksi vuoden suosituimmista tapahtumista ovat maalaisruokaan keskittyvät pitopäivälliset, jotka vetävät seurantalon salin täyteen. Tänä vuonna ne jäävät väliin, mutta ensi vuonna panostetaan entistäkin enemmän. Paikallishistoriaa puolestaan nostetaan esille kyläkävelyillä.

–Kyläkävelyt ovat olleet todella suosittuja. Tutustumme historiaan luonnossa, emmekä seurantalolla sisällä istuen. Olemme tutustuneet esimerkiksi Eeva Joenpellon kirjan torppien paikkoihin, Murto kertoo.

Lisäksi niin seurantaloa kuin Karstun rantaakin on kunnostettu ahkerasti. Lohjan kaupunki lopetti yleisen uimarannan ylläpidon 1.5., joten yksityishenkilöiden omistuksessa olevan rannan kohtalo on auki. Kylän väelle se on kuitenkin merkittävä ajanviettopaikka.

–Meillä on siellä kenttä, jossa pelataan jalkapalloa kaksi kertaa viikossa ja pesäpalloa silloin tällöin. Sulka- ja lentopallokenttä, keinut ja liukumäki löytyvät myös ja frisbeegolfkorejakin on muutama. Rantaan on tilattu myös grilli ja puuceestä on tulossa kompostikäymälä. Trailerin laskusiltaa parannetaan ja parkkipaikkaa laajennetaan. Toistaiseksi ainakin jatkamme alueen hoitoa. Tarkoituksena on neuvotella maanomistajien kanssa rannan tulevasta käytöstä. Tavoitteemme on, että ranta olisi kyläläisten uima-, leikki- ja kokoontumispaikka, jossa viihtyisi koko perhe. Kun kaikki on samalla alueella, yksi voi mennä kalaan, toinen uida ja kolmas vaikka pelata jotain. Kunnostuksista on tullut kehuja ja alueen käyttöaste on noussut, Murto kertoo.

Rantaa ja seurantaloa on kunnostettu sekä aluetoimikunnan että Ykkösakselin tuella sekä talkoovoimin. Seurantalolla kyläläisten ylpeyden aiheena on vasta hiottu ja lakattu mäntylattia, jolla kelpaa nyt tanssia. Seuraavaksi korjataan portaita ja parannetaan ulkovalaistusta.

Valtava määrä toimintaa vaatii aktiivisia tekijöitä. Murto kertoo, että heitä on löytynyt mukavasti ja vastuut ovat selkeät, kun ihmisille on nimetty omat tehtävät, joista he huolehtivat.

–Meillä on tosi hyvä porukka ja jaostot hoitavat hommansa. Kun saamme toimintaan mukaan noin 30 nimettyä jäsentä, kaikki ei kaadu puheenjohtajan ja sihteerin niskaan. Hyvin on pärjätty, mutta uusia tekijöitä tarvitaan aina lisää.

Karstu-Karkali Seura perustettiin vuonna 1994, kun Karstun Pienviljelijäinyhdistys, Lohjan Karstun Nuorisoseura ja urheiluseura Niemen Pojat lakkauttivat omat toimintansa ja yhdistyivät Karstu-Karkali Seuraksi.

–Ideana oli se, että haluttiin olla täysin erillään kattojärjestöistä ja hoitaa kyläläisten asioita itsenäisenä seurana. Yhdistyminen sujui hyvin ja samat ihmiset jatkoivat uuden yhdistyksen eri jaostoissa. Yhdistysten vanha toiminta jatkuu, mutta yhden yhdistyksen alla, jolloin selvitään yksillä paperitöillä. Olen luennoinut tästä ongelmasta monissa kylissä, että kun seuroja on monta, pitää tehdä paljon töitä byrokratian eteen, Murto avaa.

Hän puhuu yhteisöllisyyden ja yhteistyön voiman puolesta ja näkee siinä kyläyhdistysten merkityksen.

–Yhteisöllisyyden merkitys on hirmu tärkeä näinä aikoina, jotta edes jotain lähiliikuntapaikkoja olisi, kun kaupunki vie kyliltä kaiken toiminnan, kuten meiltä esimerkiksi koulun ja uimarannan. Lapset ja nuoretkin tarvitsevat jonkun paikan, johon kokoontua.

Vaikka koronan vuoksi osa tapahtumista on peruttu, on tälle kesälle luvassa ainakin kyläkävely heinäkuussa ja mahdollisesti maalaismyyjäiset syyskuussa, jos koronatilanne ne sallii. Tanssejakin on mietitty.

–Seuran tapahtumat ovat kaikille avoimia, joten tervetuloa katsomaan toimintaamme, Murto toivottaa.

Karstulla kyläläisten ylpeyden aiheena on seurantalon vasta hiottu ja lakattu mäntylattia, jolla kelpaa nyt tanssia. (Kuva: Risto Murto)

Sammatissa keskitytään kulttuuriin ja paikallishistoriaan

Sammatissa keskitytään yhteisöllisyyden lisäksi vahvasti kulttuuriin. Vuonna 1935 perustettu Sammattiseura on yksi Suomen vanhimmista kotiseutuyhdistyksistä. Seuran puheenjohtaja Paula Eskola kertoo, että seura viettää parhaillaan 85-vuotisjuhlavuottaan, mutta koronatilanne hankaloittaa sen juhlimista ja kesän tapahtumista on jouduttu tinkimään paljon. Yleensä seuran toiminta on kuitenkin hyvin vilkasta.

–Miinan mökki on toimintamme keskeinen tapahtumapaikka, jossa järjestetään taidenäyttelyitä ja käsitöiden myyntinäyttely. Myyntinäyttely on ollut todella suosittu ja seuran keskeisin tulonlähde, joten on harmi, että se piti nyt perua. Toista tällaista vuotta taloutemme ei kestä. Joitain taidenäyttelyitä tulee onneksi olemaan tänä kesänäkin, Eskola kertoo.

Seuran toimintaa kuuluvat myös itsenäisyyspäivän juhlat, joita on vietetty 1970-luvulta lähtien. Juhlan yhteydessä olisi tänä vuonna tarkoitus juhlistaa seuran juhlavuotta. Seura pitää myös blogia ja pyörittää Sammatin kesätorin kahvilaa yhdessä muiden yhdistysten kanssa. Ensimmäinen kesätori pidetään 19.6.

Miinan mökki on Sammattiseuralle keskeinen paikka, jossa pidetään näyttelyjä kesäaikaan.

Sammattiseuran perustamisasiakirjassa seuran tarkoitukseksi kerrotaan toiminta sammattilaisten yhdistäjänä ja kehittäjänä, kohdistamalla toiminta Sammatti-harrastuksen elvyttämiseen ja säilyttämiseen.

–Seuran tehtävä on tuoda Sammatin kulttuuria, historiaa ja kotiseutuhenkeä esille Lönnrotin hengessä. Teemme myös paljon yhteistyötä muiden Sammatin seurojen kanssa. Viime vuonna mietimme uuteen strategiaamme, mitä haluamme olla jatkossa. Seuran tehtävä on toimia kulttuurin ja kotiseutuhengen esille tuojana sekä Sammatin eri toimijoita ja ihmisiä kokoavana voimana. Teemme myös paljon yhteistyötä muiden Sammatin seurojen kanssa. Sammatissa on paljon yhdistyksiä ja monet kuuluvat useaan niistä, joten haluamme lisää yhteisöllisyyttä ja yhteisiä suunnitelmia, Eskola kertoo.

Yhdistyksiä on paljon, mutta tekijöitä tarvittaisiin enemmän. Nykyisin seuran jäsenistöön kuuluu sekä paikallisia asukkaita että mökkiläisiä. Vapaa-ajan asukkailla on ollut aina vahva rooli seurassa. He perustivatkin seuran, joten sen kotipaikkakin oli aluksi Helsinki.

–Tulevaisuus näyttää ihan hyvältä, mutta yhdistysten väki ikääntyy. Se on haaste. Olemme miettineet, miten nuorempia saataisiin mukaan ja pohtineet toimintamme fokusta, että mikä se on ja mikä nuoria houkuttelisi. Nykyään on niin paljon kilpailevia aktiviteetteja, joista voi valita oman juttunsa. Jonkun verran nuorempia onkin saatu mukaan. Se on edellytyskin, että seuran toiminta jatkuu, Eskola sanoo.

Sammattiseuran merkityksen Eskola näkee paikallisen historian ja kulttuurin esille tuojana ja yhteisöllisyyden luojana. Lisäksi seura vaikuttaa paikallisiin asioihin.

–Olisimme esimerkiksi olleet valmiita tukemaan Sammatin kievarin toimintaa. Kievari olisi ollut tärkeä Sammatin elinvoimalle. Kaipaamme Sammattiin kahvila-ravintolaa edes kesiksi. Nyt täällä ei ole sellaista lainkaan, Eskola harmittelee.

Sammattiseuran säännöissä todettiin aikoinaan, että vapaassa seurustelussa toivotaan käytettävän Sammatin murretta. Miten on, vieläkö murre luistaa?

–Ne, jotka ovat asuneet täällä pitkään, käyttävät murretta edelleen, mutta ikävä kyllä muuten on menty yleiskielen suuntaan. Itse olen kesäasukas, mutta en ole kuullut monen paikkakuntalaisenkaan sitä puhuvan, Eskola naurahtaa.

Virko Kolulahti esiintyi Miinana viime kesän Miinan päivillä.

Hongistossa suunnitellaan kylätalon maalaustalkoita

Hongiston alueen kyläyhdistys on verrattain nuori tulokas Lohjan kyläyhdistysten joukossa, sillä se on perustettu vasta vuonna 2012. Yhdistyksen puheenjohtaja Katja Husso kertoo, että Hongiston vanha koulu oli tuolloin menossa myyntiin, mikä ei kuulostanut kyläläisten korviin hyvältä. He nimittäin mielsivät koulun tavallaan kyläläisten yhteiseksi omaisuudeksi. Mannerheimin Lastensuojeluliiton perhekahvilasta löytyi aktiivinen porukka, joka lähti ajamaan kyläläisten asiaa ja saikin tahtonsa läpi, sillä koulu lahjoitettiin kyläläisten käyttöön kylätaloksi.

–Yritämme säilyttää sen myös jälkipolville. Talon ulkomaalaus tehdään talkoina tänä kesänä, Husso kertoo.

Aiemmin tukea on haettu Ykkösakselilta mm. liikuntasalin remontointiin, jotta siellä voidaan pitää juhlia, kokouksia ja konsertteja. Tällä kertaa tukea ei riittänyt kyläyhdistykselle. Maalausprojekti toteutuu silti, sillä kyläläiset ovat lähteneet itse tukemaan sitä. Tukea on saatu myös yrityksiltä.

Pensselin heiluttamisen lisäksi Hongistossa tehdään vaikka mitä muutakin. Tämänkin kylän toimintakokonaisuus on hengästyttävä, sillä joka viikonpäivälle löytyy tekemistä ja kylätalo on kovassa käytössä. Tarjolla on jumppaa kevyempänä, raskaampana ja tanssillisena versiona, kuntolentopalloa, pianotunteja, taide- ja kirjapiirit sekä MLL:n perhekahvila. Kudontakin onnistuu niin omatoimisesti kuin Hiiden Opiston kurssillakin. Lisäksi kylällä on tutustuttu yhdessä hyviin ulkoilureitteihin ja vinkattu niistä toisille. Kylätalo toimii lapsillekin tukikohtana, jonka pihalta löytyvät keinut, hiekkalaatikko ja trampoliini. Harrastustoimintaa tarjoaa toki moni muukin taho, mutta kyläyhdistyksen toteuttamina ne ovat erittäin edullisia ja aikojakin pystyy muokkaamaan hieman sen mukaan, miten väki pääsee paikalle. Miten tämä kaikki toteutetaan?

–Ihmisistä se on kiinni. Olin itse pitkään keksimässä juttuja tänne ja nyt taas on muita, jotka ideoivat aktiivisesti, Husso kommentoi monipuolista toimintaa.

Hän kokee, että juuri kyläyhdistys on se, joka tuo naapurit yhteen.

–Muutimme tänne vuonna 2003. Koulu oli olemassa, mutta ihmisiä ei nähnyt. Vuosia voi asua toisen lähellä, mutta häneen ei tutustu. Tutustuin kylän ihmisiin vasta MLL:n perhekahvilassa. Kyläyhdistyksen kautta tullaan tutuiksi ja ihmiset soittavat asioistaan ja huolistaankin.

Kun tutustutaan toisiin, voidaan huomata esimerkiksi sellainen seikka, että samalta kylältä löytyy orkesterillinen soittajia.

–Meillä on ollut täällä hieno konserttikin, Husso iloitsee.

Palataanpa takaisin kylätaloon. Sen maalaamisessa on melkoinen urakka, mutta Husso kertoo odottaneensa sitä silti. Maalaaminen aloitettiin viime viikolla.

–Onhan se ponnistus, mutta samalla nähdään toisia ja vietetään aikaa yhdessä. Sitä kylämeininkiä olen odottanut.

Maalaamisen lisäksi suunnitelmissa on kyläavustajan etsintä.

–Se on mahtavaa toimintaa. Routioseura hankki avustajan juuri.

Hongiston alueen kyläyhdistyksen väki aikoo maalata Hongiston koulun talkoovoimin tänä kesänä.

Immulassa vietetään elojuhlia ja pidetään onkikilpailuja

Immulan-Paunin kyläyhdistys täyttää ensi vuonna 40 vuotta. Yhdistyksen sihteeri Riitta Ruohomäki on asunut Paunilla parikymmentä vuotta. Tuona aikana Immulan ja Paunin alueella on ehditty järjestää tapahtuma jos toinen, sillä niitä tälläkin kylällä tuntuu riittävän. Ruohomäki arvelee, että yhdistys on aikoinaan perustettu hoitamaan kyläläisten asioita, ylläpitämään yhteishenkeä kylällä sekä tilaisuuksien järjestämistä varten. Kylätoiminnan alkuunpanijana oli Lasse Hainari. Näitä samoja tehtäviä kyläyhdistys toteuttaa edelleen. Nykyään tarjolla on etenkin monenlaista virkistystoimintaa.

–Meillä on ollut esimerkiksi linnunpönttötalkoot, sieniretkiä, pikkujoulut, onkikisat, tiekirppis, talvirieha ja kylän oma elojuhla, Ruohomäki luettelee.

Yhteisen hyvän eteen on tehty töitäkin mm. siistimällä kylänraitin ojanpientareet talkoovoimin ja hörpätty pannukahvit talkoiden lomassa. Myös retkiä tehdään. Ennen ne suuntautuivat hieman kauemmas bussikyydillä, nykyään useimmiten lähiseudulle. Kyläläiset ovat vierailleet mm. eri teattereissa ja Tytyrin Elämyskaivoksessa. Lisäksi on yhteistapahtumia, kuten osallistuminen Omenakarnevaaleille osana Lohjan kylien toimintaa.

–Tulee väki tutuksi, kun mennään ja tehdään yhdessä, Ruohomäki tiivistää.

Immulan-Paunin kyläyhdistys nousi laajemminkin lohjalaisten tietoon itsenäisyyspäivän Suomi 100 -tempauksellaan, jossa Immulantien varsi koristeltiin ulkotulilla ja lyhdyillä.

–Joku hallituksestamme sitä ehdotti. Hankimme lyhdyt ja jaoimme niitä kyläläisille. Kyllähän se hyvältä näytti. Täällä oli silloin vilkasta, liikennettä riitti, Ruohomäki muistelee Suomen 100-vuotissyntymäpäivää.

Onkikilpailut Immulan ”Välimerellä”.

Ruohomäki tiivistää, että yhdistyksen toiminta on kaiken kaikkiaan aktiivista ja tapahtumissa riittää kävijöitä. Esimerkiksi elojuhlissa on ollut noin 200 osallistujaa.

–Kyläläiset osallistuvat hyvin ja ovat kiinnostuneita. Silloin tapahtumia on mielekästä järjestää. Tapahtumien perään myös kysellään, jos niitä ei jonain kertana järjestetäkään.

Tänä vuonna suuri osa tapahtumista jää toteuttamatta koronavirustilanteen vuoksi, mutta pikkujouluihin sentään tähdätään, jos ne jo voisi järjestää. Oman kylätalon puute tosin rajoittaa toimintaa.

–Meillä on ollut joulupolku ulkona. Siellä on tehty rastitehtäviä ja nautittu glögiä ja pipareita. Sen tyyppinen tehdään varmaan nytkin, Ruohomäki arvelee.

Kaikkea ei koronakaan estä.

–Kyläsuunnitelmamme on tehty vuonna 2014. Sen päivitys pitäisi aloittaa, Ruohomäki toteaa.

Myös hän näkee kyläyhdistystoiminnan merkityksellisenä.

–Toimintamme merkitys on siinä, että ihmiset tietävät, mistä he ovat kotoisin. Täällä kylällä asumme ja olemme osa Lohjaa. Vaikutamme kylämme asioihin Lohjan kylät ry:n ja aluetoimikunnan kautta. Yksittäisenä henkilönä asioihin on vaikea vaikuttaa. Yritämme pitää toisistamme huolta myös korona-aikana, Ruohomäki sanoo.

Kun kylien kuulumiset on kuunneltu jää mieleen muutama asia. Kyläyhdistysten toiminta koetaan tärkeäksi ympäri Lohjaa. Juhlien, retkien ja harrastusten taustalta nousee esille niitä kaikkia yhdistävä tekijä, jossa toiminnan arvo todella piilee ja se on yhteisöllisyys. Kylillä halutaan pitää yhtä, tuntea naapurit, huolehtia heistä ja toivottaa uudet kyläläiset lämpimästi tervetulleiksi.

SMS

Immulantien tiekirppis ja Kaijan ja Ullan kahvila (pitäjinä Kaija Suominen ja Ulla Lemström).

Kommentoi kirjoitusta