Puu-Anttilan yläkerrasta kantautuu torstaiaamuna iloinen puheensorina, kun Puu-Anttilan Kutomo Taikan väki puuhailee räsymattojen parissa. Yksi viimeistelee pian valmistuvan maton päätyjä ja muut istuvat kangaspuiden takana. Vuoroin nauretaan toisten jutuille ja pohditaan lähestyvää myrskyä, joka heiluttelee jo ikkunan takana kasvavaa komeaa vaahteraa ja paukuttelee Puu-Anttilan nurkkia. Kun matto valmistuu, kaikki kerääntyvät ihailemaan sitä.

Kutojat ovat tehneet räsymattoja Puu-Anttilassa nyt kahden vuoden ajan, ja vuoden vaihteessa perustettiin yhdistyskin hoitamaan vuokra- ja materiaaliasioita. Kutojien historia yltää kuitenkin kauemmas.

–Minulla on ollut mattojen tekemisen halu koko aikuisikäni. Kun jäin eläkkeelle ja Puu-Anttilaan tuli tiloja vuokrattavaksi, soitin Konttisen Saimalle, että pistetäänkö pulju pystyyn. Hän innostui heti, kertoo Erja Vaarala.

–Olimme opiskelleet jo useamman vuoden kankaankudontaa Hiiden Opistossa, mutta emme voineet olla siellä iankaiken. Tulimme palaveriin keskustelemaan Puu-Anttilaan liittyvistä suunnitelmista ja haaveista. Vuokrasimme sitten tilan, emmekä ole katuneet päivääkään, kertooKonttinen.

Puu-Anttila tarjoaa kutojille kaikin puolin komeat ja idylliset tilat. Seinien lisäksi tärkeä osa kokonaisuutta on myös talossa vaikuttava yhteisö.

–Meillä on hyvä porukka koko talossa. Täällä on kaikki kohdallaan ja talossa on oma henkensä, vanhan puutalon fiilis, toteaa Marja Kalpio.

Ostaisinko räsymaton vai kudonko sen sittenkin itse?

Puu-Anttilassa on jatkuva myyntinäyttely, josta voi ostaa mieleisensä räsymaton. Näyttelystä löytyy erilaisia mattoja vuodenaikojenkin mukaan.

–Teemme tuotteita ajankohdan mukaan. Seuraavaksi alamme tehdä huopaa villaloimilla. Uutta ovat myös kosteutta kestävät, kookosnarusta tehdyt terassimatot, Kalpio esittelee.

Jos mieleistä ei valmiista matoista löydy, voi kutojilta tilata omaan silmään ja asuntoon sopivan.

–Olemme yrittäneet pitää matot kohtuuhintaisina, vaikka ne ovatkin käsityötä. Saamme niistä vuokrarahoja, Konttinen sanoo.

Räsymatto sopii monenlaiselle lattialle.

–Moni haluaa mökille räsymaton, mutta niitä ostetaan myös kotiin. Kuviomatot ovat arvokkaan oloisia. Ne matot menevät äkkiä. Nuoretkin arvostavat uniikkia ja kierrätysmateriaalista tehtyä, Kalpio kertoo.

–Räsymatto on helppo pitää puhtaana. Sen voi pestä vedellä, viedä ulos tuulettumaan ja piestä kunnolla, joten räsymatto on raikas, Konttinen luettelee räsymaton hyviä puolia.

Puu-Anttilaan voi myös kuka tahansa tulla kutomaan itse oman mattonsa. Tuota mahdollisuutta onkin käytetty ahkerasti. Kalpio muistuttaa, että kutominen sopii kaikenikäisille.

–Olen katsonut esimerkiksi Instagramista kuvia nuorilta naisilta, jotka tekevät ryijyistä ja poppanoista taidetta.

Vaarala toteaa, että myös kutomisesta kiinnostuneita miehiä on, joten räsymatot eivät ole vain naisten harrastus. Kangaspuiden taakse ovatkin tervetulleita kaikki.

Projektina räsymatto

Kutojat kertovat, että alussa tehdään yhteistyötä, jotta matto saadaan vauhtiin. Niin oli jo vuosikymmeniä sitten.

–Meillä oli kotona kangaspuut. Kylän naiset tulivat auttamaan, kun loimi luotiin ja vedettiin kangaspuille. Se oli iso tapahtuma, muistelee Kalpio.

Maton kutominen on noin puolet projektista. Toinen puoli on mm. suunnittelua, kankaiden värjäystä ja loimien laittamista.

–Suunnittelu on todella hauskaa, kun mietitään yhdessä, mitä värejä mattoon laitetaan, sanoo Kalpio.

–Se on hetken väriterapiaa, toteaa Marika Paavolainen, joka on vasta löytänyt mattojen pariin.

Kun uusi matto valmistuu, sitä ihaillaan yhdessä.

–Räsymatot ovat upeita, melkein kuin koruja lattialla, Konttinen huokaa.

–Tämä on ihana harrastus, Konttinen tiivistää.

Sitä mieltä ovat monet muutkin. Puu-Anttilaan voi tulla kutomaan vain yhden maton, mutta kutojille tuppaa käymään niin, että kun kerran kokeilee, jää koukkuun.

–En ollut ikinä ennen kutonut mattoa, mutta täällä opetettiin kädestä pitäen. Eikä minun pitänyt kutoa kuin yksi matto, mutta nyt olen tehnyt niitä jo yli 30. Tänne on kiva tulla, ei tarvitse ujostella, että osaako, kertoo Seija Käkelä.

–Olen istunut täällä jo kuukausi tolkulla. Jotain liimaa on farkuissa ja olen juuttunut penkkiin, toteaa puolestaan Paavolainen.

Kun perinteisen räsymaton kutominen sujuu, voi lisätä haastetta ja opetella kutomaan monimutkaisempia mattoja, huopia ja poppanoita. Toisaalta kutominen voi toimia vain hetken rentoutumisenakin.

–Täällä on käynyt kutojia, jotka tulevat viikoksi lepäämään töistä ja lähtevät matto kainalossa kotiin. Siinä on mieli saanut levätä arjen haasteista, kertoo Vaarala.

Vanhat lakanat, vaatteet ja teollisuuden ylijäämäkankaat kiertoon

Kangaspuista osa on saatu lahjoituksina, osa on kutojien omia. Yhdet pelastettiin joutumasta kaatopaikalle, toiset taas saatiin eräältä paikalliselta naiselta. Yhdet puut ovat suvussa kulkeneet ja sotien jälkeen vuonna 1946 tai 1947 rakennetut.

–Aikaisemmin yhdessä jos toisessakin talossa oli kangaspuut, mutta nykyään asunnot ovat pieniä, eikä puille ole välttämättä käyttöäkään. Kangaspuita on voitu silti periä sukulaisilta. On hienoa, että ne tulevat täällä käyttöön, pohtii Paavolainen.

Matonkuteita virtaa Puu-Anttilaan montaa väylää pitkin. Yksityiset ihmiset lahjoittavat vanhoja lakanoita ja muita kankaita. Heidän lisäkseen materiaalia saadaan tekstiiliteollisuuden ylijäämäkankaista. Räsymatot syntyvätkin pitkälti kierrätysmateriaalista.

–Ajattelen, että tavaroita pitää ehdottomasti käyttää uudelleen. Vanha kansa on osannut kääntää takit ja tehdä niistä vielä mattoja. Tuhlaus on lyhytnäköistä, toteaa Vaarala.

–On selvää, että ihmiset miettivät kierrätystä. Oma ekoteko voi olla vaikka se, ettei paiskaa vanhoja farkkuja roskikseen, vaan tekee niistä matonkuteita, Paavolainen sanoo.

–Tässä hyvin sähköisessä maailmassa monet asiat katoavat bittiavaruuteen, mutta räsymatosta jää pysyvä jälki, Vaarala pohtii.

SMS