Juhani Grönlundista tuli maitotilallinen vuonna 2015, kun Pusulassa sijaitsevalla Nummenpään tilalla tehtiin sukupolvenvaihdos. Grönlund oli tuolloin 21-vuotias, mutta takana oli jo monta vuotta tilan töitä.

–Meillä oli maatalousyhtymä vanhempieni kanssa vuodesta 2012 lähtien, Grönlund kertoo.

Nykyään hän vastaa tilan töistä yhdessä vaimonsa Katri Grönlundin kanssa. Kaksi kertaa vuorokaudessa hoidettava lypsy ja muut navettatyöt sujuvat totutulla tehtävänjaolla.

–Olemme molemmat navetassa aamuin illoin. Katri hoitaa lypsyn ja minä ruokinnan, kuivituksen ja muut tehtävät. Teemme peltotöitäkin yhdessä, mutta minulla on niistä päävastuu, Grönlund kertoo.

Tilalla on 27 on lypsylehmää ja 15 nuoreen karjaan kuuluvaa nautaa. Omilla pelloilla kasvatetaan eläimille nurmirehua, kauraa ja ohraa. Lisäksi on laitumia ja metsää, jossa riittää mm. istutusta, taimikon hoitoa ja raivaustöitä. Lypsytilallisen työ ei kuitenkaan tapahdu vain pellolla ja navetassa, vaan toimistotöitäkin riittää.

–Kirjanpitoa, viljelysuunnittelua, maataloustukiin liittyviä paperitöitä. Jokainen nauta on rekisterissä ja muutokset pitää ilmoittaa eteenpäin, Grönlund luettelee.

Hän voisi kuvitella itsensä johonkin muuhunkin työhön, mutta halusi kuitenkin jatkaa vanhempiensa tilan toimintaa.

–Tässä työssä on mahdollisuus päättää itse työtavoistaan ja -päivistään ja työnsä tuloksen näkee helposti.

Hän kokee alan myös tärkeäksi.

–Ruoantuotanto on alana sellainen, että sitä tarvitaan, Grönlund tiivistää.

Työn vastapainoksi pariskunnalta löytyy harrastuksia. Katri Grönlund hiihtää, maastopyöräilee ja harrastaa koirien kanssa valjakkourheilua. Juhani Grönlund puolestaan on osallistunut kyntökilpailuihin jo 11-vuotiaasta lähtien.

–Kyntöjäljestä pitäisi tulla teknisesti ja viljelyn kannalta mahdollisimman hyvä. Kilpailuissa arvostellaan eri osa-alueita, kuten jäljen suoruutta, yhdenmukaisuutta, tiiviyttä ja peittymistä, Grönlund avaa lajin saloja.

Työ maitotilalla on samaan aikaan sekä sitovaa että vapaata

Maitotilalla on toisaalta tietyt joka päivä toistuvat rutiinit, toisaalta taas on monia vuodenaikaan sidottuja tehtäviä.

–Onhan kevät hieno vuodenaika. Kylvö tehdään toukokuussa. Heinäsesonki jakautuu aika pitkälle ajalle, kun rehunkorjuu tehdään kolme kertaa kesän aikana samoilta pelloilta, ensimmäinen heti kesäkuun alussa. Rehu muodostuu seoksesta eri heinälajeja, kuten timoteita, nurminataa ja apiloita. Kesällä myös lannoitetaan ja torjutaan rikkakasveja. Puinti tapahtuu elo–syyskuussa ja viljapellot kynnetään syksyllä. Kaikilla pelloilla on kierto niin, että ne ovat 3–4 vuotta heinällä ja kaksi viljalla. Se parantaa viljakasvien terveyttä ja maanrakennetta ja lisää satoa, Grönlund avaa.

Vuodenajat tuovat mukanaan myös sen eron, että talvella lehmät pysyvät navetassa, mutta kesällä ne saapuvat sisälle vain lypsyä varten. Lehmien siirroissa tilalla on apuna bordercollie.

–Käytämme sitä karsinoiden siivouksen yhteydessä, laidunkaudella lehmien siirtoon navettaan ja takaisin laitumelle sekä nuorempien nautojen siirtämiseen laitumien välillä.

Grönlund toteaa, että toisaalta työ on sitovaa. Lypsy täytyy suorittaa kaksi kertaa vuorokaudessa, vuoden jokaisena päivänä. Kerralla siihen menee aikaa noin kolme tuntia. Tuolloin myös ruokitaan ja kuivitetaan eläimet, siivotaan navettaa sekä tehdään lehmille mahdolliset hoitotoimenpiteet. Lomittajan avulla lypsytilallinenkin saa kuitenkin 26 lomapäivää vuodessa. Toisaalta taas Grönlund on oman tilansa herra, jolla on vapaus päättää siitä, mitä hän minäkin päivänä tekee.

–Tiettyjen rutiinien ulkopuolella, työnkuva on vaihteleva. Huonolla säällä voin tehdä kirjanpitoa tai olla navetassa ja hyvällä ulkotöissä.

Grönlund kertoo, ettei korona-aika ole juuri näkynyt tilalla. Maitoauto käy joka toinen päivä, mutta sekin tapahtuu yöllä, joten keskusteluhetkiä kuljettajan kanssa ei muodostu.

Tulos omasta tuotteesta tukien sijaan

Maidosta maksetaan tällä hetkellä noin 37,5 snt/litra.

–Rasvan ja valkuaisen pitoisuus vaikuttaa hintaan. Meidän tilalla maidosta on saatu noin 40 snt/litra, Grönlund sanoo.

Hän ei halua valittaa tai sanoa, ettei hommista tule mitään, mutta toteaa kuitenkin, että työmäärään, ajankäyttöön, riskeihin ja investointeihin nähden maitotilan pitäminen voisi kannattaa vähän paremminkin.

–Ei tämä mikään huippubisnes ole, mutta en valitakaan, hän toteaa.

Grönlund näkee, että maataloustuissa on puolensa ja puolensa.

–Viljelyn kehittymisen kannalta olisi hyvä, että tulos tulisi enemmän tuotteista kuin peltohehtaareista maksettavista tuista. Toisaalta tuki tulee, vaikka vuosi olisi ollut huonokin. Tukisysteemi on luotu hyvään tarkoitukseen, mutta tuet laskevat maanviljelytuotteiden hintoja. Ne vaikuttavat myös peltojen hintoihin. Tulo olisi mukavampi saada tuotteesta kuin tukena, Grönlund pohtii.

Peltojen kasvukunnon parantamista ja karjanjalostusta

Tällä hetkellä Grönlundilla ei ole suurempia tulevaisuuden investointisuunnitelmia tai muutoksia tiedossa tilan toimintaan. Hän toteaa, että lypsykarjatalouden kehittäminen riippuu myös siitä, miten maidon tuotantosopimuksia saadaan.

–Ennen investointeja pitää olla meijerilupa. Jos maitoa haluaa tuottaa enemmän, pitää olla sopimus, että siinä maidosta myös maksetaan.

Grönlund aikoo keskittyä lähivuosina peltojensa kasvukunnon parantamiseen ja karjanjalostukseen. Maitotilalla jalostus tarkoittaa valintoja siitä, mitä lehmiä ja sonneja keinosiemennyksessä käytetään.

–Maidontuotannon vuoksi lehmän täytyy poikia joka vuosi.

Osasta vasikoista tulee uusia lypsylehmiä Grönlundin navettaan, mutta sonnivasikat ja liharotuiset vasikat lähtevät muille tiloille kasvamaan.

SMS