– Kunnostustyöt Paikkarin torpalla jatkuvat

Elias Lönnrotin lapsuudenkodin pihapiirissä Sammatissa tehdään kunnostustöitä. Tavoitteena on, että torpan ympäristö näyttäisi samankaltaiselta kuin Lönnrotin lapsuudessa. Tavoitteeseen pääsemiseksi torpan pihasta on kaadettu suurimpia puita, jotka ovat kasvaneet alueelle luontaisesti ja alkaneet vähitellen haitata alueen muuta kasvillisuutta ja rakennuksia. Aluetta on kunnostettu jo pidemmän aikaa.

–Paikkarin torppa siirtyi Museovirastolta Senaatti-kiinteistöille vuonna 2014. Museoviraston rahoitusta oli leikattu, eikä aluetta siten ollut varaa pitää siinä kunnossa kuin olisi hyvä. Hoitosuunnitelma tehtiin 2014 ja siitä lähtien kunnostusta ja raivausta on tehty vähän kerrallaan, kertoo maisema-arkkitehti Mathias Wahlberg Arkkitehtitoimisto Livadysta.

Alueen niittyjä hoidetaan niittämällä, mutta alueelle on myös hankittu luonnonmukaisia ruohonleikkureita.

–Lampaat laiduntavat torpan ympäristössä jo toista vuotta ja laidunaluetta on nyt laajennettu. Siitä meillä ei ole tarkkaa tietoa, miten laitumet ja niityt ovat rajautuneet 1800-luvun alussa, mutta se tiedetään, että niitä on siellä ollut. Tavoitteena on saada esille erilaisia maankäytön muotoja, joita alueella on ollut, Wahlberg kertoo.

Tänä vuonna yhtenä tavoitteena on kunnostaa lähellä torppaa oleva peltoalue paikallisen maanviljelijän avustuksella. Peltoon kylvetään ruista, joka on ollut juuri Sammatissa pitkään pääviljalajina.

–Kerromme, mikä oli silloin pääasiallinen leivän lähde. Siitä se leipä tuli, vaikka Eliaksen isä olikin räätäli. Silloin oltiin hyvin omavaraisia. Ajatuksena on, että ympäristö kertoisi osaltaan, millaisista lähtökohdista Elias ponnisti.

Itse torppaan ei ole luvassa kunnostuksia lähiaikoina, mutta läheiseen museonvartijan rakennukseen niitä on tehty. 1920-luvulla rakennettu, suojeltu talo on mm. saanut uutta maalia pintaansa ja vartijan tupaa on kunnostettu, jotta siellä voidaan järjestää esitelmiä ja muita pieniä yleisötilaisuuksia.

Tietoa Topeliuksen kirjeistä

Tarkkaa tietoa siitä, millainen torpan ympäristö Lönnrotin lapsuuden aikana oli, ei ole, mutta joitain viitteitä eri lähteistä löytyy.

–Sakari Topelius haastatteli kirjeissään Lönnrotia siitä, millaista torpan ympäristössä on ollut. Elias kertoi mm., että ympäristö oli avoin ja lehtipuuvaltainen. Tietoa on saatu myös vanhoista kartoista. Tilanne on onnellinen siinäkin mielessä, että torppa sijaitsi vanhan sotilasvirkatalon mailla, joten siellä kirjattiin tarkasti ylös, missä kunnossa kaikki oli. Lisäksi on olemassa yleistä tietoa 1800-luvun alun torpista, Wahlberg luettelee.

Historian ja kulttuurin lisäksi alueen hoidon suunnittelussa on pidetty tärkeänä myös luontoarvoja.

–Viime vuosina on tutkittu, millaiset elinympäristöt ovat harvinaistuneet Suomessa. Yksi niistä ovat perinnebiotoopit ja vanhat maalaisympäristöt. Onkin ilahduttavaa, että samalla, kun vaalimme kulttuuriarvoja, olemme voineet vaikuttaa myös alueen luontoarvoihin. Joskus ajatellaan, että kulttuuri- ja luontoarvot ovat ristiriidassa, mutta tässä ne kulkevat käsi kädessä. Alueen pitkäjänteiseen hoitoon on sitouduttu, joten luonnon monimuotoisuus on turvattu täällä.

Paikkarin torppa on yksi Suomen vanhimmista museoista

Paikkarin torppa on Kalevalan kokoojan, Elias Lönnrotin synnyinkoti, jonka Lönnrotin isä pystytti vuoden 1800 tietämillä. Wahlberg näkee montakin seikkaa, jotka tekevät torpasta ja sen ympäristöstä arvokkaan.

–Paikkarin torppa on herkullinen kohde, koska se on niin monipuolinen. Se on Elias Lönnrotin lapsuudenkoti, joka kertoo sekä suurmiehestä että Suomen historiasta ja on siten merkityksellinen. Iso osa sen viehätystä tulee siitä, että torppa on niin vaatimaton. Se kertoo köyhemmän väen historiasta.

Erityisen arvokkaaksi juuri Paikkarin torpan tekee myös se, että se on edelleen alkuperäisellä paikallaan toisin kuin monet muut Suomen torpista. Lisäksi se on Suomen vanhimpia museoita ja kertoo siten osaltaan myös Suomen museotoiminnan historiasta.

–Valtio osti torpan vuonna 1887. Torpan historia museona onkin jo pidempi kuin sen historia asuttuna rakennuksena, Wahlberg toteaa.

Vaikka vanhaan rakennukseen on pakko uusia joitain osia ja torpassakin on vaihdettu hirsiä ja uusittu katto, on siellä edelleen suurin osa rakenteista alkuperäisiä. Myös torpan jatko näyttää hyvältä.

–On ilahduttavaa huomata, että Senaatti-kiinteistöillä on pitkäjänteinen ote alueen hoitoon, Wahlberg iloitsee.

Lohjan Museo pitää torppaa auki kesäkaudella 3.6.–2.8. keskiviikosta sunnuntaihin, joten yleisöllä on mahdollisuus piipahtaa Lönnrotin maisemissa ja vierailla torpassa.

Salapoliisityötä

Oman työnsä vanhan restauroijana Wahlberg näkee erittäin mielenkiintoisena.

–Tämä on pohjattoman mielenkiintoista, niin monipuolista. On kuin salapoliisin työtä selvittää, millaisia rakennukset ja ympäristöt ovat joskus olleet. Niissä on ajallisia kerroksia, sillä rakennuksia ja ympäristöjä on voitu muuttaa ajan kuluessa. Ensin teemme salapoliisin työt ja huolelliset selvitykset ja pohdimme sitten, mitkä arvot halutaan säilyttää ja mitkä ovat historiallisesti perusteltuja ja toimivia ratkaisuja.

Vanhaa restauroidessa hitaus on valttia.

–Tämä vaatii paljon hitaampaa lähestymistapaa kuin uudisrakentaminen ja mielenkiintoa lisää se, että harvoin mikään tällainen ympäristön kunnostusprosessi etenee kovin suoraviivaisesti. Aina löytyy uutta tietoa. Kun esimerkiksi jokin pusikoitunut alue raivataan, maasta voi nousta kasveja, joista ei ollut edes tietoa, että ne kasvavat siellä. On pakko edetä hitaasti. Se on ylellisyyttä tässä ajassa, kun kaikki muu tapahtuu niin nopeasti. Täällä mennään paikan ehdoilla.

SMS