Vihdin Selistä löytyy yhden miehen ja parin miljoonan mehiläisen yritys Nummitarha Oy, joka tuottaa mitäpä muutakaan kuin hunajaa. Mehiläiset valmistavat hunajan ja Timo Peltoniemi kerää ja pakkaa sen sekä hoitaa mehiläisiä. Nummitarhan hunajaa ei ole saatavilla kaupoista, vaan Peltoniemi myy kaiken suoraan kuluttajille markkinoiden ja REKO-lähiruokapiirien kautta.

Hän kertoo, että mehiläiset ovat taitavia suunnistajia ja keräävät hunajaa laajalta alueelta. Ne kertovat toisilleen tanssimalla, mistä löytyy hyvä ruokapaikka. Paikallinen hunaja on silti aina uniikkia.

–Tiedän, mistä se on kerätty. Hunajalla on oma paikallinen leimansa, minkä tyyppistä se on. Selkiläisessä hunajassa on mukana tattaria, koska täällä on tattarin luomuviljelyä. Tattari tekee hunajasta tummaa ja aromikasta, Peltoniemi avaa.

Hänellä on mehiläistarhoja myös muualla Vihdissä sekä Nurmijärvellä, joten hunajan paikalliset ominaisuudet vaihtelevat.

–Pientuottajana pidän tarkkaa lukua siitä, miltä tarhalta mikäkin hunaja on, etten sekoita niitä. Jos jossain on esimerkiksi rypsipeltoja, sieltä tulee vaaleaa, kiinteämpää hunajaa, jota voi ottaa helposti lusikalla. Teenjuojat käyttävät usein sitä. Ruoanlaittoon tai sellaisenaan esimerkiksi puuron kanssa syötäväksi käy juoksevampikin hunaja.

Yhteensä Peltoniemellä on noin 50 mehiläispesää.

–Minulla on yhteistyökumppaneina joukko maanviljelijöitä, joiden mailla tarhat ovat. Hyöty on molemminpuolinen. He viljelevät mesikasveja ja se parantaa satoa, kun mehiläiset pölyttävät kasvit. Myös paikalliset asukkaat hyötyvät, kun mehiläiset pölyttävät heidän marjapensaansa ja omenapuunsa. Se onkin yksi syy, miksi ihmiset haluavat ostaa paikallista hunajaa, Peltoniemi kertoo.

Hunajan lisäksi mehiläiset tuottavat siitepölystä pergaa eli mehiläisleipää sekä propolista eli kittivahaa, jolla ne paikkaavat pesäänsä ja parantavat sen mikrobien kestävyyttä.

–Suomessa se sisältää paljon pihkaa, koska täällä on paljon havupuita, Peltoniemi sanoo.

Makeutta hunajasta

Hunaja koostuu enimmäkseen fruktoosista, glukoosista ja vedestä. Peltoniemi toivoo, että suomalaiset oppisivat käyttämään hunajaa entistä monipuolisemmin.

–Kahviakin voi makeuttaa hunajalla. Hunajaa voi käyttää myös ruoanlaitossa. Se on kulinaarisestikin hyvä raaka-aine, jolla voi korvata sokerin. Fruktoosi eli hedelmäsokeri on makeampaa kuin tavallinen sokeri, joten sokerirasitus pienenee, kun sitä ei tarvitse laittaa ruokaan niin paljon.

Peltoniemi haluaa kehittää hunajan käyttöä. Yksi esimerkiksi siitä ovat marmeladit, joita hän valmistaa hunajasta ja kylmäpuristetusta marjamehusta.

–Tyrniä, vadelmaa, karpaloa, kirsikkaa. Marmeladi käy karamelliksi, puuron päälle tai vaikka englantilaiseen tyyliin paahtoleivän päälle. Kiinteytän marmeladin pektiinillä ja lisään vähän sitruunamehua happamuudensäätöön. Marmeladit on tehty samaan tapaan kuin vihreät kuulat, hän esittelee.

Hunajan tie mehiläispesistä ihmisten ruokapöytiin

Peltoniemi on varustanut mehiläispesät pohjukkeilla, joihin mehiläiset rakentavat mehiläisvahasta kennot. Sitten ne kuivaavat hunajan ja pakkaavat sen kakuiksi kennolevyihin. Peltoniemi hakee kennot pesistä heinä–elokuun vaihteessa, kun suuri osa kukista on kukkinut. Linkoomossa Peltoniemi poistaa kakuista kannet ja laittaa ne linkoon pyörimään, jolloin hunaja lentää ulos kakuista ja valuu astiaan, josta Peltoniemi siivilöi sen sitten talteen. Hän varastoi hunajan 20 litran ämpäreissä ja jakaa niistä pienempiin pakkauksiin, jotka menevät myyntiin kuluttajille. Hurjimmat hunajan ystävät ostavat esimerkiksi neljän kilon ämpäreitä. Maltillisemmat käyttävät taas saattavat tyytyä puolen kilon purkkiin.

Ruokaa ja hyvä asunto mehiläisille

Moni osaa hoitaa koiraa tai kissaa, mutta miten mehiläisiä hoidetaan?

–Ensin mehiläisille järjestetään hyvä asunto, jossa niiden on helppo olla ja elää. Huolehditaan siitä, että aina on tilaa, kun ne haluavat rakentaa lisää hunajavarastoja, Peltoniemi aloittaa.

–Esimerkiksi kimalaiset talvehtivat horroksessa jossain myyränkolossa, mutta mehiläinen on siitä erikoinen, että se talvehtii yhdyskuntana. Sitä varten mehiläiset keräävät hunajaa, että niillä olisi ruokaa talveksi, ja sitten meikäläinen varastaa niiden talvivaraston. Siksi niille annetaan tilalle sokeria, Peltoniemi avaa.

Hän toteaa sokerin olevan mehiläisille siinä mielessä jopa hunajaa parempi vaihtoehto, että se on puhtaampaa.

–Mehiläiset eivät pääse talven aikana ulos pesästä, joten niille voisi tulla hygieniaongelmia.

Muutakin hoitoa mehiläiset kaipaavat.

–Mehiläisilläkin on punkkeja, vaikka se ovatkin pienempiä kuin ihmisiin tulevat. Punkkeja torjutaan, koska ne heikentävät mehiläisiä, jolloin mehiläiset voivat saada virustartunnan ja menehtyä. Siksi villeillä mehiläisillä on vaikeuksia nykymaailmassa.

Haasteita tuottaa myös se, että Suomessa mehiläiset ovat luontaisen elinympäristönsä ulkopuolella.

–Kun yhdyskunta on tarpeeksi suuri, osa lähtee perustamaan uusia pesiä. Nämä parveilemaan lähteneet mehiläiset selviävät harvoin talven yli, elleivät ne asetu lämpimään talon seinään. Paneelit saattavat pullistua, kun ne keräävät hunajaa seinän väliin, Peltoniemi kertoo.

Koira harvemmin puree omistajaansa, mutta mehiläisiä hoitaessa saa pistoihinkin varautua, vaikka mehiläiset eivät perusluonteeltaan kiukkuista porukkaa olekaan.

–Toisin kuin ampiaiset, jotka syövät vaikka makkaraa, mehiläiset eivät ihmisistä pätkääkään kiinnostuneita. Niitä kiinnostavat vain kukat. Mehiläinen onkin ihmiselle harmiton. Se suunnistaan auringonvalon avulla, eikä siksi halua tulla sisätiloihin, vaan pysyä avoimen taivaan alla, Peltoniemi aloittaa.

Tilanne kuitenkin muuttuu, kun hän menee kähveltämään mehiläisten talvivarastot.

–Ne protestoivat, pyörivät ympärillä ja yrittävät löytää suojapuvusta aukon, josta pääsisivät pistämään. Ne eivät myöskään halua irrottaa hunajakakuista, joten minun täytyy puhaltaa tai harjata ne pois.

Mehiläisistä ei kuitenkaan pääse niin helposti eroon, vaan ne seuraavat hunajan tuoksun perässä.

–Ovet ja ikkunat täytyy pitää kiinni, kun linkoan hunajaa. Muuten paikat ovat kohta täynnä mehiläisiä, Peltoniemi toteaa.

Joskus hän saa pistoja suojavarusteista huolimatta.

–Kyllä niitä joka kesä saa. Aina joku pääsee vetoketjun raosta tai jää pukuun kiinni ja pistää, kun riisun sen. Jotkut hoitavat mehiläisiä paljain käsin ja tulevat niin immuuneiksi mehiläisten myrkylle, ettei se aiheuta heille mitään. Itse en viitsi kokeilla, tulenko immuuniksi vai allergiseksi. Joka vuosi aloittelevia mehiläistenhoitajia joutuu lopettamaan tämän homman tultuaan allergisiksi.

Jos pistoja haluaa välttää, kannattaa myös valita oikea aika pesien lähentymiseen.

–Huonolla ilmalla mehiläiset ovat pahalla päällä ja kärvistelevät pesässä, joten kannattaa mennä silloin, kun aurinko paistaa ja ne ovat hyvällä tuulella.

Peltoniemi kertoo, että moni perii mehiläispesät, ja suvussa on voitu hoitaa mehiläisiä jo monessa polvessa. Hänen kohdallaan on kuitenkin toisin. Peltoniemi on hoitanut mehiläisiä nyt 12 vuotta.

–Asuin aiemmin kaupungissa, eikä mieleeni ollut tullutkaan, että voisin hoitaa mehiläisiä. Kun sitten muutin Vihtiin 15 vuotta sitten, istutin hedelmäpuita ja ajattelin, että olisi kiva, kun olisi myös mehiläisiä. Käsin sitten kursseilla, luin kirjoja ja ostin mehiläispesiä, hän toteaa.

SMS