Korona-aika on muuttanut monien juhlien ilmettä, mutta elämän suurien hetkien juhlavuutta se ei välttämättä ole silti vähentänyt. Suurin muutos monen juhlan kohdalla on ollut vierasmäärää koskeva rajoitus. Kuluneen vuoden aikana rajoitukset ovat myös vaihdelleet sen suhteen, paljonko samassa tilassa saa olla koolla väkeä. Esimerkiksi kesällä häitä pystyttiin järjestämään suuremmallakin vierasmäärällä, mutta syksyn edetessä rajoitukset ovat jälleen kiristyneet.

–Kesällä pidettiin noin 50 hengen häitä, mutta silloinkin vierasmäärää oli karsittu puoleen kertoo Pusulan aluekappalainen Sampo Luukkonen Lohjan seurakunnasta.

Häät painottuvat kesään. Vaikka rajoituksen olivat viime kesänä kevyempiä kuin nyt, osa päätti silti siirtämään häitään. Toiset taas eivät antaneet koronan häiritä, vaan pitävät poikkeusajan mukaiset häät. Luukkonen kertoo, että ihmiset ovat ottaneet rajoitukset hyvin.

–Ihmiset ovat ymmärtäväisiä, kun tämä ei ole meistä kiinni, vaan maailmanlaajuinen juttu. Varsinaista pettymystä en ole havainnut, enemmänkin jopa helpottuneisuutta siitä, ettei vieraita tarvitse kutsua niin paljon. Se voi olla kustannuskysymyskin tai voi tuntua velvollisuudelta kutsua kaukaisia sukulaisia, Luukkonen kertoo.

Hän ei ole havainnut, että korona-aika rajoituksineen olisi vähentänyt juhlantuntua ainakaan juhlan kirkollisesta osuudesta.

–Juhlapaikalla se on voinut tuntua enemmän. Tilaisuuden voi striimata, mutta juhla-aterialle ei päästä yhdessä. Se voi olla pahempi asia.

Kesän jälkeenkin vihkimisiä on ollut, vaikka vierasmäärä on kutistunut entisestään.

–Joulun alla olin vihkimässä kymmenen hengen häissä. Lisäksi olin vieraana yhden sukulaiseni häissä. Häät striimattiin niille sukulaisille ja kavereille, jotka eivät päässeet paikalle. Onnitteluja tuli myös Teamsin välityksellä.

Entä, miltä ensi kesä näyttää?

–Joitain varauksia on tullut, mutta siitä ei ole tietoa, millä väkimäärällä silloin voidaan juhlia, Luukkonen toteaa.

Sriimausta juhlassa kuin juhlassa

Luukkonen kertoo, että striimauksesta on tullut osa muitakin juhlia, kuten ristiäisiä ja rippijuhlia.

–Ristiäisissä striimaus on enemmän sääntö kuin poikkeus. Jossain sohvapöydällä on kameran ja etäyhteys. Ihmiset ovat olleet todella luovia, eikä korona ole estänyt juhlimista. Mukana on ollut onnittelijoita ympäri Suomea, hän toteaa.

Korona-aikana juhlien viettopaikkaakin on pitänyt miettiä uudesta näkökulmasta.

–Kirkossa on enemmän tilaa, joten ristiäisiä on suositeltu vietettäväksi siellä. Viime syksyn aikana Nummella olikin ilahduttavan paljon ristiäisiä ja kastepuumme oksille saatiin paljon uusia lintuja. Kiinnitämme siihen linnun aina, kun uusi lapsi on kastettu, kertoo Nummen aluekappalainen Erkki Kuusanmäki Lohjan seurakunnasta.

Myös konfirmaatiota on porrastettu ja väkimäärää supistettu. Samalla Lohjakin on tullut tutuksi keskustaa laajemminkin.

–Pusulan kirkossa meillä oli viimeiset konfirmaatiot vielä lokakuussa, kun kymmenkunta Kanta-Lohjan alueen konfirmaatioita järjestettiin Pusulan ja Nummen kirkoissa. Ihmiset pitivät siitä, että samalla sai ajella maaseudulla. Vieraissa oli Kanta-Lohjalla asuvia ihmisiä, jotka eivät olleet käyneet Pusulassa koskaan aiemmin. Konfirmaation yhteydessä he kuitenkin poikkesivat paikalliseen kahvilaan ja jotkut eksyivät Töllin myllyllekin, Luukkonen kertoo.

Striimaus näyttää sopivan juhlaan kuin juhlaan, sillä Luukkonen kertoo, että sitä on käytetty paljon myös hautajaisissa.

–Eräitä hautajaisia seurattiin striimauksen välityksellä Ranskasta asti, kun Suomeen ei päästy lentämään. Heidän näkökulmastaan striimaus vaikutti toimivan.

Siunaustilaisuuden jälkeen omaiset ovat muistotilaisuuden sijaan voineet mennä pienellä porukalla syömään ravintolaan.

Uusia tapoja pitää yhteyttä seurakuntalaisiin

Korona on vaikuttanut muutenkin vahvasti seurakunnan arkeen, kun esimerkiksi jumalanpalveluksia ei ole voitu järjestää. Luukkonen kertoo, että viime aikoina on tullut esiin mm. ihmisten kaipuuta ehtoolliselle. Seurakuntalaisiin on pyritty pitämään yhteyttä poikkeusaikanakin, vaikka perinteinen toiminta on pitkälti tauolla. Esimerkiksi joulu oli monen kohdalla erilainen kuin ennen, kun jouluhartaus piti jättää väliin. Monilla hautausmailla järjestettiin kuitenkin pientä ohjelmaa jouluaattona.

–Se sai erittäin hyvän vastaanoton. Lauloimme Pusulassa joululauluja kirkkomaalla ja sankarihaudoilla oli isistä ja pojista koottu kunniavartio. Tämä oli papillekin yksi vuoden hienoimmista hetkistä, Luukkonen kertoo.

Nummen kirkkomaalla kohtaamisia on järjestetty muulloinkin, kun jouluna.

–Pappi on ollut tavattavissa, kun ihmiset tulevat muistamaan pois nukkuneita ja sytyttämään kynttilän. Läsnäoloa on lisätty sillä tavalla. Ihmisten kanssa on käyty hyvää ajatusten vaihtoa, Kuusanmäki kertoo.

Pappi saattaa ilmestyä muuallekin kuin kirkkomaalle.

–Pappi on ollut jonkin verran tavattavissa esimerkiksi Saukkolan St1:llä. Siellä on vaihdettu kuulumisia ja käyty hyviä keskusteluja turvallisuus huomioiden, Kuusanmäki sanoo.

Yksinäisyyttä pyritään lievittämään

Luukkonen on huomannut, että korona-aika on lisännyt ihmisten yksinäisyyttä.

–Keväällä diakoniatyö koordinoi soittokierroksen, jossa yli 80-vuotiailta kysyttiin kuulumisia ja avuntarvetta. Joulun allakin yritimme tavoittaa ihmisiä, mutta etenkin syrjäkylillä asuvia on vaikea tavoittaa. Meillä oli Pusulassa myös kampanja, jonka puitteissa lastenohjaajat Sari Sulavuori ja Elina Noranta sekä pienet kerholaiset kävivät laulamassa ihmisten ovilla, vanhainkodin ulkoterassilla, rivitalojen pihoilla ja kerrostalojen rapuissa. Kampanja sai hyvän vastaanoton, kertoo Luukkonen.

Nummellakin on lähestytty ihmisiä laulun voimalla.

–Meillä on ollut virsi pihalta -päiviä, jolloin ihmiselle on soitettu ensin ja pidetty sitten hartaus pihalla, veisattu asukkaan lempi virsi ja kysytty kuulumisia. Trumpettikin on ollut mukana ja sillä on säestetty. Asukas on tullut itsekin ulos kuuntelemaan tai avannut ikkunan. Ihmiset ovat ilahtuneet. Näin olemme päässeet kontaktiin etenkin vanhemman väestön kanssa, jota emme tavoita esimerkiksi sosiaalisessa mediassa pidetyillä hartauksilla, kertoo Kuusanmäki.

Nuoremmat kohtaavat toisia ihmisiä somenkin kautta, mutta se ei ole kuitenkaan sama asia kuin kasvotusten tapaaminen.

–Kasvotusten kohtaamista kaivataan, Kuusanmäki tiivistää.

Hän on havainnut, että seurakuntalaiset auttavat myös toisiaan.

–Naapuriapua ja vapaaehtoistyötä on ollut paljon aiemminkin, mutta nyt niiden merkitys on kasvanut entisestään. Seurakuntalaisten välillä on ollut hyvää lähimmäisyyttä.

Henkistä kuormitusta korona on kuitenkin lisännyt.

–Jos huolta ei ole omasta henkisestä kuormituksesta, niin sitten jonkun läheisen. Jos on esimerkiksi tottunut kokoavaan toimintaa ja nyt se on poissa, se tuo kuormitusta. Esimerkiksi perhekerho tai Martin tupa -toiminta on ollut monelle merkityksellinen ja odotettu osa viikkorytmiä, siellä on päässyt kohtaamaan ihmisiä, Kuusanmäki sanoo.

Kuusanmäki sanoo, että poikkeuksellisissa tilanteissa myös kysymyksen elämän syvimmistä asioista nousevat ihmisten mieleen.

–Pandemia-aika on voinut madaltaa kynnystä näiden asioiden esille tuloon. Ihmisellä on peruskaipuu elämän syvimpien asioiden äärelle. Jumalan huolenpito ja rakkaus ovat läsnä kaiken tämänkin keskellä. Lisäksi tämä aika lähentää ihmisiä ja lisää kaipuuta yhteiseen jakamiseen.

Luukkosen havaintojen mukaan ihmiset ovat kaikesta huolimatta sopeutuneet hyvin uudenlaiseen tilanteeseen ja nähneet siinä myös mahdollisuuksia. Muutama toivon sananen on silti paikallaan:

–Tästä selvitään. Ei tämä toivottavasti enää kauhean kauaa kestä, vaikka jotain pysyviä muutoksia voi jäädä. Ehkä ihmiset eivät tulevaisuudessa enää kättele. Valoa on kuitenkin näkyvissä, tsemppiä! Luukkonen toivottaa.

–Uskotaan, että valoisampaa kohti ollaan menossa, tiivistää Kuusanmäki.

SMS