Jonas Gustavsson ja Laura Pikarla ovat jälleen pystyttäneet kesänäyttelyn Sammatin Taidenavettaan. Tänä kesänä mukana ovat myös Sini-Inari Haverinen ja Jaana Vestanås. Aiemmista kesistä poiketen, näyttely pidetään heinäkuun sijaan jo kesäkuussa. Esillä on jälleen niin maalauksia, veistoksia kuin installaatioitakin.

Gustavsson on tuonut näyttelyyn tuttuun tapaansa isoja maalauksia. Tällä kertaa niiden teemana on katsominen. Yksi teoksista kuvaa Neitsyt Mariaa katsomassa Jeesusta.

–Mallina on ollut Michelangelon Pietà-veistos 1400-luvun lopulta. Se on varmaan taidehistorian tunnetuin laupeutta ja kärsimystä esittävä veistos, Gustavsson kertoo.

Hänen mielestään teos sopii hyvin nykypäivään, kun ensin koronapandemia ja sitten Ukrainan sota koettelevat ihmisiä ja tuovat ahdistusta.

–Pietà kuvaa tehokkaasti ihmisen aiheuttamaa kärsimystä, joka tuntuu vain jatkuvan ja jatkuvan. Ihminen sotii aina vaan, eikä isossa kuvassa tunnu kehittyvän lajina, Gustavsson toteaa.

Toisessa maalauksessa loikataan renessanssista nykyajan pelimaailmaan. Teos kuvaa sankarihahmoa Horizon Zero Dawn -pelistä.

–Halusin maalata jonkun positiivisen henkilön. Olisin voinut valita jonkun poliitikonkin, mutta pelin kauas tulevaisuuteen sijoittuva maailma teki minuun vaikutuksen. Pelissä on loistava tarina ja päähenkilöt. Sankari yrittää pelastaa kaiken.

Kolmannesta maalauksesta löytyy Otavan tähtikuviota katsova karhu.

–Karhu katsoo etenkin yhtä Otavan tähdistä, Alcoria. Otava on vähän kuin kattila ja Alcor on himmeä tähti kattilan kauhassa. Arabiassa sitä on sanottu näöntarkastustähdeksi. Jos näkö on kunnossa, tähden näkee. Alcoriin liittyy myös sananlasku ”hän näkee Alcorin, muttei täysi kuuta”. Se on sama kuin, ettei näe metsää puilta. Maalauksessani karhu yrittää katsoa Alcoria, mutta ei samalla näe jotakin muuta, mitä on meneillään.

Sammaloituuko ihminen odottaessaan?

Laura Pikarlalta näyttelyssä on esillä kaksi installaatiota. Toisessa ollaan odotushuoneessa, jonka seinältä löytyy pitkä lista asioita, joita voi odottaa. Teoksesta löytyy odotushuoneen tunnusmerkkejä, kuten huonekasvi. Tiimalasi mittaa aikaa ja sammal kuvaa sen kulkua.

–Kasvaako sammal päällemme odottaessamme asioita, emmekä tajua elää hetkessä. Odottamisessa ei ole sinänsä mitään vikaa, vaan se on osa elämää. Odottaminen ei saa kuitenkaan syödä elämää, eikä olla pääosassa. Ihmisellä pitää kuitenkin olla haaveita ja asioita, joita odottaa, Pikarla pohtii.

–Tarkoituksena on, että kävijä voi istua tänne ja keskittyä vain olemaan. Ajatuksena on, että kun odotushuoneesta poistuu, pystyisi olemaan siinä hetkessä riippumatta, millainen se on. Vain hengittämään ja olemaan sitä, mitä on.

Pikarlan toinen teos koostuu seitsemästä vauvasta, jotka kuvaavat pelkoa, häpeää, riippuvuutta, yksinäisyyttä, sairautta, hulluutta ja ahdistusta.

–Ne ovat sellaisia asioita, joilta toivoo voivansa suojella omia lapsiaan, mutta ei voi. Ne ovat pelkoja, joita herää, kun nyytin saa syliinsä. Silti voi vain yrittää antaa lapselle sellaiset eväät elämään, joilla hän selviää, jos jokin näistä osuu hänen kohdalleen, ja tukea lasta.

Pikarla toteaa, että joskus käy myös niin, että tiedostamattaan ruokkii ja pitää yllä omia pelkojaan. Jos niiden antaisi olla, ne kuihtuisivat pois.

Tuhkasta kunnianosoitus elämälle

Sini-Inari Haverisen Elonkautinen-teos koostuu tuhkauurnista. Teos on kiitos ja kunnianosoitus elämälle.

–Olen kasvanut pikkulapsesta lähtien talossa, jota lämmitetään puilla. Tulenteko onkin minulle tuttu, jokapäiväinen asia. Kun tyhjennän tuhkaa, sitä pöllähtää vähän ilmaan. Se on minulle pieni, pyhä kokemus arjessa. Olen kerännyt tuhkat talteen ja tehnyt niille uurnat kunnianosoituksena puille ja elämälle. Puut pitävät minut lämpimänä ja puhtaana, kun lämmitän niillä talon, saunan ja pesuveden. Tulessa on koko elämän kiertokulku, Haverinen avaa.

Mielen selviytymistarina

Jaana Vestanåsin maalauksista muodostuvat teossarja kuvaa mielen sairastumista ja siitä toipumista.

–Tämä on selviytymistarina. Mitä tapahtuu, kun mieli menee rikki? Tarina etenee maalauksesta toiseen, Vestanås tiivistää.

Teosten taustalta löytyy hieman Vestanåsin omia kokemuksia sekä sosiaalialan työstä poimittua.

–Yhteiskunta asettaa paineita, että pitäisi olla täydellinen. Lööpeissä näytetään, kuinka pitäisi olla kaunis ja laiha ja tehdä sitä ja tätä. Mitä sitten, jos ei täytäkään näitä vaatimuksia?

–Tämä aihe on edelleen ajankohtainen. Hoitoon pääsy voi olla vaikeaa ja ajatellaan, että pelkkä lääkitys auttaa. Mielen sairaudet myös leimaavat edelleen, Vestanås toteaa.

Maalausten edessä on pienet tekstitaulut, jotka avaavat teoksia. Mielenkiintoisena yksityiskohtana muutamasta teoksesta voi myös lukea mielen sairauksien diagnooseista ja lääkehoidosta, kun uskaltautuu tarkastelemaan teoksia lähemmin.

Näyttely on avoinna 26.6. saakka ti–su klo 12.00–16.00.

SMS