Parin kilometrin päässä Pusulan kirkonkylästä sijaitsee Töllin mylly. Vuonna 1922 perustettu mylly jauhaa edelleen asiakkaidensa viljoja harva se päivä. Paikalle sattuvissa matkailijoissa se aiheuttaa hämmennystä.

–He kysyvät, milloin täällä on viimeksi jauhettu viljaa. Vastaan yleensä, että eilen. Ihmiset ihmettelevät, että miten tämä on edelleen toiminnassa, kertoo mylläri Kari Lamminen.

Vastaavanlaiset vanhat, mutta edelleen toiminnassa olevat pienet myllyt ovatkin nykypäivänä harvinaisuus. Siitä huolimatta tai juuri sen vuoksi Töllin myllylle on todella tarvetta, sillä se tarjoaa viljelijöille mahdollisuuden jauhattaa omat viljansa myyntiä tai omaa käyttöä varten. Töllin mylly tunnetaan hyvistä jauhoistaan, joten asiakkaista tulee kaukaakin, kuten Mäntsälästä, Urjalasta, Uudestakaupungista ja Paimiosta. Lisäksi paikalliset asukkaat saavat lähiruokaa myllyn tuotteista.

Nykyinen mylly täyttää pian 100 vuotta. Töllinkosken varrella on toiminut kuitenkin myllyjä jo sitä ennen.

–Siinä on ollut mahdollisesti jo 1700-luvun puolella kolmekin myllyä peräkkäin. Niistä ei ole paljon tietoa, mutta riitoja ilmeisesti oli, koska jos ylimmäinen mylly halusi pidättää enemmän vettä, alemmat myllyt kärsivät. Ne olivat aikoinaan isojen tilojen omia myllyjä. Nykyinen mylly sijaitsee keskimmäisen myllyn paikalla, Lamminen kertoo.

Enää vedestä ei tarvitse riidellä, kun myllyjä on vain yksi ja sekin on toiminut sähköllä alusta saakka. Myllyn vierestä löytyy oma voimalaitos, mutta nykyään sähkö ostetaan sähköyhtiöltä. Välillä mylly ehti olla pois käytöstä viitisen vuotta, kunnes vuonna 1987 joukko kyläläisiä perusti Töllin Mylly -osuuskunnan ja osti myllyn. Toiminta aloitettiin uudelleen, kun mylly oli kunnostettu talkootöillä ja haettu oppia kansalaisopiston järjestämältä myllärikurssilta, jonka veti entisen mylläri.

Ostoksille myllyn myymälään

Töllin myllystä tulee ulos monenlaisia tuotteita, osa sellaisiakin, joita ei joka kaupan hyllyltä löydy, kuten manna- ja kaurajauhoa. Lamminen kertoo, että kaurahiutaleita ja vehnäjauhoa menee tasaiseen tahtiin koko ajan. Kesällä kasvaa etenkin lettujauhon myynti, kun mökkiläiset poikkeavat ostoksille myllyn myymälään. Myymälästä löytyy jauhoja, hiutaleita ja ryynejä joka lähtöön. Tarjolla on mm. graham-, sämpylä- ja hiivaleipäjauhoa, herkkutalkkunaa ja 4-viljan hiutaleita. Myös herneitä, hunajaa ja kuminaa löytyy.

–Tuotteet ovat puhtaita. Emme käytä jauhonparanteita tai säilöntäaineita. Silloin kuitenkin myös tuotteiden säilyvyys on rajallinen, esimerkiksi kaura on rasvainen vilja, joka alkaa vanhetessaan maistua karvaalle, Lamminen sanoo.

Hän kertoo, että myös puhdistetun viljan osto on kasvanut.

–Siitä on vain puhdistettu roskat ja kaura ja ohra on kuorittu. Ihmisillä on pieniä myllyjä, joilla he jauhavat itse kotona ja saavat siten aina tuoreita jauhoja tai vaikka hiutaleita puuroa varten.

Myllyn myymälä on avoinna keskiviikkoisin klo 17.00–19.00 ja lauantaisin 9.00–14.00. Lisäksi myllyn tuotteita myydään mm. Pusulan keskustassa sijaitsevassa kyläkauppakeskus pikkuOmenassa.

–PikkuOmenassa on sama valikoima kuin myllyn myymälässä ja tuotteet ovat tuoreita, koska he hakevat täydennystä viikoittain.

Myllyllä tapahtuu

Myllyssä ja sen lähiympäristössä on järjestetty kaksi kertaa vuodessa Töllin myllyn markkinat. Nyt ne ovat olleet koronan vuoksi tauolla, kuten moni muukin tapahtuma, mutta Lamminen on toiveikas, että ehkä jo elomarkkinat voitaisiin järjestää tai viimeistään joulumarkkinat. Markkinoilla myllyyn pääsee tutustumaan ja maistamaan ruispuuroa.

–Ruispuuroa ja voisilmä. Moni tulee markkinoille jo sen puuron takia. Sen hauduttaminen kenttäkeittimessä aloitetaan markkina-aamuna jo aamuyöllä, Lamminen kertoo.

Jos myllyn ovet ovat auki, voi sisään poiketa muulloinkin.

–Helsingin Sanomissa oli joskus juttu, jossa Töllin mylly oli nostettu Lohjalta ainoaksi menovinkiksi, Lamminen naurahtaa.

Ensi vuonna mylly täyttää 100 vuotta. Vielä ei ole päätetty, miten myllyn syntymäpäiviä juhlistetaan.

–Jotenkin muistamme myllyä, mutta katsotaan, missä mittakaavassa, Lamminen toteaa.

Mylläri arvioi työnsä jäljen aamupuurostaan

Lamminen aloitti Töllin myllyn myllärinä vuonna 2002.

–Olen eläkkeellä oleva maajussi. Ajattelin, että tässä olisi minulle leppoisa eläkehomma, Lamminen sanoo.

Tällä hetkellä myllärin tehtävä tuntuu hänestä kuitenkin enemmän työltä kuin harrastukselta. Koronaviruksella on nimittäin ollut vaikutuksensa myös myllyn toimintaan.

–Korona on lisännyt viljan jauhatusta. Kun etätyö on lisääntynyt ja ihmiset ovat enemmän kotona, se on ilmeisesti lisännyt leipomisinnostusta. Jauhatuksen kasvaminen näkyy niin teollisissa myllyissä kuin tällaisissa pienissäkin myllyissä.

Lamminen laskee, että hän viettää myllyllä aikaa 10–20 tuntia viikossa riippuen siitä, kuinka paljon jauhettavaa milloinkin on. Keskiviikkoiltaisin Lamminen päivystää myllyllä sellaisia asiakkaita varten, joilla on pieni määrä viljaa jauhettavaksi.

–Silloin voi tulla jauhattamaan esimerkiksi 200–300 kiloa viljaa.

Suuria määriä varten tulee varata aika. Joskus myllärillä menee jauhamiseen pari tuntia, toisinaan puoli päivää.

–Silloin täytyy ottaa eväät mukaan myllylle, Lamminen toteaa.

Kotitarvejauhatus on vähentynyt hiljalleen Lammisen myllärin uran aikana, kun taas isojen kuormien koko on kasvanut entisestään. Yhä useampi viljelijä on siirtynyt luomuviljelyyn. Töllin myllyllä on lupa jauhaa myös luomuviljaa. Osa maanviljelijöistä palaa jauhoineen kotiin leipomaan, osa taas pakkaa jauhot itse ja toimittaa ne myytäväksi esimerkiksi REKO-lähiruokarenkaiden kautta.

Mylläri ottaa työnsä vakavasti.

–Syön itse tekemääni kaurapuuroa joka aamu ja suoritan laadunvalvontaa. Kiroan, että mitä olen sössinyt, jos puurossa on tikkuja, Lamminen toteaa.

Hän sanoo, että Suomen olosuhteissa pystyy viljelemään maailman parasta kauraa, mutta vuodet ovat silti erilaisia, mikä tuo omat haasteensa kauran kuorintaan. Jos se ei onnistu kunnolla, saattaa puurostakin löytyä ylimääräistä karkeutta.

Töllin mylly tarvitsee jatkajan

Sekä mylly että mylläri ovat vielä kunnossa, mutta Lamminen on huolissaan siitä, kuinka myllyn käy, kun hän ei jossain vaiheessa pysty enää toimimaan myllärinä. Mistä löytyy uusi mylläri?

–Kun olen tällainen jo eläkeläisukko, niin myllyn ovet täytyy laittaa kiinni, jos sairastun tai telon itseni. Se olisi iso harmi. Tähän tarvittaisiin innokas myllärioppilas.

Lamminen oppi itse myllärin työn Töllin myllyn edelliseltä mylläriltä. Hän siirtäisi mielellään osaamisensa eteenpäin uudelle myllärille.

–Kyllä minä opetan. En ole itsekään mitään koulutusta tähän saanut, Lamminen sanoo.

Myllärin homma ei yksin elätä, mutta sivutyöksi siitä olisi tai vaikka harrastukseksi. Nykyään harrastetaan kaikenlaista, joten miksei myös viljan jauhamista. Lamminen pohtii sitäkin vaihtoehtoa, että myllyn voisi vuokrata uudelle myllärille, vaikka omistus säilyisikin osuuskunnalla.

Töllin mylly haluttaisiin säilyttää toiminnassa, sillä se tarjoaa maanviljelijöille viljan jauhamismahdollisuuden myös omaan käyttöön ja paikallisille ihmisille mahdollisuuden ostaa lähiruokaa suoraan myllyltä. Isoissa myllyissä tällaista mahdollisuutta ei ole, vaan viljelijä myy viljansa myllyille.

–Totta kai sillä on iso arvo, että tällainen mylly on olemassa, Lamminen tiivistää.

Jos Töllin myllyyn ei löydetä jatkajaa, katoaa jossain vaiheessa myös aimo annos perinneosaamista.

–Tämä on perinnemylly. Tavallaan minunkin työni menee hukkaan, jos toiminta loppuu. Se kiukuttaa jo etukäteen, Lamminen harmittelee.

SMS