Lohjan Saaristo -seuran kautta luodaan iloa, tekemistä, tapahtumia, kohtaamispaikkoja ja yhteistä hyvää alueen asukkaille ja mökkeilijöille. Seuran merkitys sen jäsenille on suuri.

Lohjan Saaristo -seuran historia ulottuu vuoteen 1916, jolloin perustettiin Lohjanjärven Saariston Nuorisoseura. Ensin kokoonnuttiin milloin kenenkin tuvassa, kunnes heräsi keskustelu, että oma talo pitäisi saada.

–Talo ostettiin Terijoelta. Se purettiin, hirret tuotiin junalla Kirkniemeen ja sieltä reellä Lohjansaareen. Matkan varrella hyviä hirsiä katosi jonkin verran, mutta talo tuli perille ja se vihittiin käyttöön kesällä 1923. Saima Harmaja ja hänen siskonsa Outi Harmaja lauloivat seurantalon vihkimistapahtumassa. Heidän pikkusiskonsa Kirsti Toppari kuului seuran johtokuntaankin vielä 1990-luvulla, kertoo Lohjan Saaristo -seuran puheenjohtaja Pirjo Sjögren.

Tohtori Juho Jännes vuokrasi tontin talolle yhden markan vuosivuokralla. Vuokra on laskenut noista ajoista, sillä enää sitä ei peritä lainkaan. Tontin omistaa nykyään Kirkniemen Kartano Oy. Vuonna 1940 seuran nimi lyheni Lohjan Saariston Nuorisoseuraksi ja 2000-luvulla siirryttiin nykyiseen nimeen, kun seura erosi Suomen Nuorisoseurojen Liitosta.

Jäseniä seurassa on riittänyt mukavasti koko sen toiminnan ajan ja aktiivisia toimijoitakin on riittänyt, mutta aina se ei ole ollut itsestään selvää. Sjögren kertoo, että 1970-luvulla oli toiminnan osalta hiljaisempaa, kun ihmiset jumittuivat koteihinsa television ääreen. 1990-luvullakin aktiivisia jäseniä oli vähän ja seurassa jouduttiin jo miettimään sen tulevaisuutta ja esimerkiksi juhannustanssien järjestämismahdollisuuksia. Lääkkeeksi kehitetty innostamiskampanja oli kuitenkin niin tehokas, että syyskokouksessa loppuivat jo tuolit kesken.

–Ihmisen havaitsivat, että jonkunhan täytyy järjestää juhannustanssit ja muut tapahtumat, Sjögren toteaa.

Nykyäänkin jokaiselle halukkaalle riittää varmasti tekemistä.

–Meillä on sama tilanne kuin muuallakin eli nykyään ihmiset eivät enää tee niin paljon talkoilla. Olemmekin yrittäneet tehdä osallistumisesta mukavaa ja helppoa. Tehtäviä on nurmikonleikkuusta lehden tekoon ja seurantalon ylläpidosta kahvin keittoon ja leipomiseen. Hauskaa pitää olla, siihen pyritään.

Saaristoseura järjestää monenlaisia tapahtumia. Tässä Matkalla-konsertti ja Makumatka seurantalolla kesällä 2019. Esiintyjät: Anne Nielsen (laulu) ja Merja Ikkelä (haitari ja piano), gastronominen makumatka: Pia & Co. (Kuva: Leif Lindberg)

Kesätorilla tavataan

Lohjan Saaristo -seuraan kuuluu sekä vakituisia asukkaita että kesäasukkaita Lohjansaaren, Lohjanjärven eteläosien muiden saarten sekä Osuniemen alueelta. Kesäasukkailla on ollut vahva rooli seurassa alusta saakka.

–Lohjansaareen on tullut kesäasukkaita jo 1800-luvun lopussa, Sjögren sanoo.

Tällä hetkellä jäseniä on 610. Heistä suurempi osa on jo mökkiläisiä kuin vakituisia asukkaita. Joukossa on myös entisiä asukkaita sekä ihmisiä, joille seura on syystä tai toisesta tärkeä. Tulevaisuuskin näyttää hyvältä, vaikka aktiivisia toimijoita kaivataankin aina lisää.

–Kun mökit vaihtavat omistajia, uudet omistajat haluavat useimmiten liittyä seuraan, Sjögren iloitsee.

Uusia jäseniä ovat tuoneet niin Lohjan saaristo -lehti kuin kesätoritkin.

–Kesätori luotiin kohtaamispaikaksi. Nykyään halutaan taas tuntea muitakin ihmisiä ja iltamat ja konsertitkin ovat suosittuja. Eräs ihminen kertoi olleensa 25 vuotta lähinnä omalla tontillaan, mutta sitten hän halusi tutustua toisiin ja tuli kesätorille. Kesätorilta löytyy seuraa ja neuvoja ja siellä vaihdetaan tietoja, kuten mistä löytyy puunkaataja tai mistä saa hankittua rantaan hiekkaa. Myynnissä on mm. vihanneksia ja leivonnaisia. Toiset käyvät kesätorilla vain kahvilla ja toiset jäävät pitkäksi aikaa, Sjögren kertoo.

Kesätori kerää saarelaiset yhteen. (Kuva: Leif Lindberg)

Tapahtumia, yhteisiä projekteja ja vaikuttamista

Lohjansaari ja sen kaunis luonto ovat vetäneet puoleensa taiteilijoita ja tiedeväkeä vuosikymmenten ajan. Nykyään sieltä löytyy etenkin teatterin ammattilaisia ja harrastajia. Saaren teatteriperinne on vanha, sillä se sai alkunsa jo ennen saaristoseuraa. Nykyään Saariteatterin esitykset ovat erittäin suosittuja.

Muitakin tapahtumia riittää konserteista kekriin ja kesätorista Lohjan saaristopäivään. Maaseudun kehittämishankkeiden puitteissa on tehty ulkoilureittejä ja luontopolkuja. Vuosien varrella on myös esimerkiksi perustettu hedelmälajipuutarha Fruticetum ja Lohjan saaristo -lehti, tehty Lohjan saaristo – aikaa ja taikaa -kirja (2016) sekä kunnostettu seurantaloa.

Luovuus kukki myös vuonna 2012, kun keksittiin idea kirjakopista. Se on tien laidassa nököttävä maitolaituri, jonne voi tuoda kirjoja ja vastaavasti viedä mukanaan mieleistään luettavaa. Nykyään kopilla käy ihmisiä ympäri Lohjaa ja kirjakoppikisaankin osallistutaan ahkerasti. Tänä vuonna kilpailussa tuodaan tutuksi lohjalaisia kirjailijoita ja heidän teoksiaan. Keväisin kirjakopin avajaisetkin kokoavat paikalle kymmeniä ihmisiä.

–Yksi tavoitteemme on tuottaa iloa ihmisille. Kun yksi saa idean, yritämme auttaa häntä, jotta se olisi mahdollista toteuttaa. Täällä ideoita tuntuu syntyvän, Sjögren naurahtaa.

Koronaviruspandemia on verottanut tämän vuoden tapahtumia, mutta jotain halutaan silti järjestää. Ensimmäinen kesätori pidettiin seurantalon pihassa tänä vuonna 13.6.

–Korona huomioiden haluamme edes vähän nähdä toisia ihmisiä ja tulla ostoksille, vaikka ei voisikaan olla lähellä muita. Kesätori on ajatus pitää joka lauantai kello 10.00–13.00.

Saaristopäivä pidetään 25.7. Luvassa mm. on ohjelmaa lapsille, kirjakoppikilpailun tulosten julkistus, kesätori ja lohikeiton maistelua. Alitalon viinitila ja Fruticetum ovat avoinna.

–Ollaan silloin enimmäkseen ulkona, eikä järjestetä sisällä paljon ohjelmaa, Sjögren suunnittelee.

Yksi saaristoseuran tehtävistä on myös paikallisiin asioihin vaikuttaminen.

–Maaseudun kehittämistehtäviä on tullut mukaan aiempaa enemmän. Monta kertaa on mietitty, olisiko meillä esimerkiksi uutta siltaa ilman saaristoseuraa. Teimme sen eteen paljon töitä ja autoimme suunnittelussa, Sjögren kertoo.

Lopulta saarelaiset saivat hyvän sillan ja vielä sellaisen kuin olivat toivoneet. Paavolan silta avattiin liikenteelle toukokuussa 2012.

–Toivoimme kaunista kaarisiltaa, jonka kaiteet voi koristella, joka on niin leveä, että sillalta mahtuu onkimaan, ja jonka alta veneet mahtuvat kulkemaan.

Saariteatteri on esiintynyt iltamissa useina kesinä. Käsikirjoitukset ovat Ilpo Tiihosen käsialaa. Esiintymässä Jarmo Heikkinen, Ilpo Tiihonen, Heljä Heikkinen, Jarkko Antikainen, Paavo Kerosuo, Laura Antikainen, Mirjami Heikkinen, Veera Railio, Lassi Tiihonen, Janne Antikainen ja Merja Ikkelä. (Kuva: Leif Lindberg)

Seuratalon katto odottaa remonttia

Seurantalo on keskeinen paikka niin saaristoseuran tapahtumien kuin juhlienkin viettopaikkana. Talon edellinen remontti valmistui vuonna 2011, mutta remontoitavaa riittää. Nyt katto kaipaa uudistusta.

–Katto on yli 80 vuotta vanha, joten ei ihme, että se täytyy uusia. Olemme olleet yhteydessä mm. Kotiseutuliittoon ja selvittäneet, miten remontti pitää tehdä. Myös Länsi-Uudenmaan maakuntamuseo ja Lohjan Museo ovat mukana mietinnöissä. Katon täytyy olla juuri sellainen kuin se on nyt ja se tulee tehdä samalla tekniikalla kuin aiemminkin. Tavoitteena on, että pääsisimme töihin ensi keväänä, Sjögren kertoo.

Remonttiin toivotaan tukea Opetus- ja kulttuuriministeriön Veikkauksen voittorahoista jaettavasta seurantalojen korjausavustuksesta.

–Tuen edellytyksenä on, että korjaukset tehdään vanhaa kunnioittaen ja perinteitä noudattaen vanhoilla tekniikoilla. Lisäksi talossa on oltava toimintaa. Koko rahoitusta sieltä ei saa, mutta ison osan voisimme saada. Muuten myymme tukiomenoita ja keksimme muita keinoja, joilla rahaa saadaan kasaan. Lainaa tarvitaan myös, mutta toivottavasti ei tarvitse mennä henkilötakauksiin. Välillä saamme lahjoituksiakin ja olemme niistä todella iloisia, hän jatkaa.

Kirjakoppi on noussut suosioon saarelaisten keskuudessa. Sen avajaisissakin käy keväisin kymmeniä ihmisiä.

Yhteisöllisyys lämmittää monen mieltä

Lohjan Saaristo -seura on ollut mukana monen elämässä jo vuosikymmeniä ja sen merkitys on muodostunut suureksi.

–Seura on niin vanha, että sillä on vahvat juuret ja perinteet. En osaa ajatella, että seuraa ei olisi. Se on aina ollut, Sjögren toteaa.

Hän on itse ollut mukana seuran toiminnassa lapsesta saakka ja perinyt yhdistyshenkisyytensä ja aktiivisuutensa vanhemmiltaan, jotka kuuluivat kumpikin saaristoseuraan. Äiti leipoi ja oli mukana lukuisissa näytelmissä ja isä toimi järjestysmiehenä. Sjögrenillä itsellään on lapsuudenmuistoja mm. seuran kirjeiden kuljettamisesta jäsenille sekä teatteriesityksestä.

–Esitimme veljeni kanssa tappelevia kakaroita. Emme olisi halunneet, joten meidät sai helposti tappelemaan, Sjögren naurahtaa.

Hän asui itse välillä muualla, mutta palasi sitten taas Lohjansaaren ja seuran toimintaan.

Kun saaristoseuran merkitystä kysyy sen jäseniltä, vastauksista voi havaita, että seuralla todella on merkitystä. Yksi 1990-luvulla mukaan seuran toimintaa tulleista on Pia Paananen. Hän joka kertoo olevansa sekä saarelainen että mökkiläinen ja kolmanneksi tuoreimman saarelaisen mamma. Aikoinaan hän päätyi puolipakolla mukaan, kun tekijöitä tarvittiin, mutta nykyään hän on ylpeä siitä, että lähti.

–Saaristoseura tekee aivan hirvittävän paljon ihmisten viihtyvyyden eteen, jotta kaikki nauttisivat ja kaikille olisi tekemistä. Meidän lapsetkin ovat olleet paljon mukana kaikenmoisissa talkoissa, Paananen sanoo.

Saaressa vakituisesti asuva Eeva Saksa puolestaan muutti Helsingistä maaseudun rauhaan.

–Itselleni saaristoseura on tarjonnut väylän tutustua alun perin uutena saarelaisena paikallisiin asukkaisiin ja löytää samanhenkistä seuraa sekä yhteisön kannalta merkityksellistä tekemistä. Koen, että täällä asuessa yksityisyyden ja rauhan vastapainoksi on upeaa, että ihmiset haluavat aidosti kohdata toisiaan ja toimia sen eteen, että paikka säilyy yhtä ainutlaatuisena ja arvostettuna kuin se on ollutkin. Yhteisöllä ja saaristoseuralla on aktiivisena toimijana suuri rooli monelle eri ryhmälle ikäihmisistä nuorisoon ja lapsiperheisiin. Hyvinvoinnin kannalta on tärkeää myös, että seuratoiminnan kautta pystymme vaikuttamaan asioihin ruohonjuuritasolla ja edistämään niitä arvoja, jotka jaamme, Saksa pohtii.

Myös vuodesta 2002 saaressa asunut Mervi Andelin nostaa merkityksellisenä asiana esille toisiin ihmisiin tutustumisen.

–Esimerkiksi kesätori tarjoaa koko yhteisölle leppoisan lauantaiaamupäivän vaihtaa kuulumiset, saada neuvot vaikka omenapuun leikkaamiseen ja löytää omalta kylältä monenlaista osaajaa ja ammattilaista.

Talkoilla saadaan aikaiseksi.

–Esimerkiksi muutama vuosi sitten siivottiin isolla porukalla koko Lohjansaaren tienvarret hienoon kuntoon, Andelin kertoo.

Auli Hirvonen esittelee Saaristo-päivänä 2018 Lohjan saariston maisemanhoitosuunnitelmaa; Lohjan Saaristo – lehdoissa, laineilla ja omenatarhoissa. (Kuva: Leif Lindberg)

Kesiään Lohjansaaressa vuodesta 2017 viettänyt Janne Loikkanen kertoo, että saaristoseura on tärkeä hänen koko perheelleen.

–Ilman seuran toimintaa Lohjansaari olisi melko hiljainen mökkisaari. Seura kerää mukavasti sekä vaki- että kesäasukkaita yhteen. Yhteisöllisyyttä löytyy Lohjansaaresta harvinaisen paljon. Luultavasti myös mökkeily yhdistää jonkin verran kaupunkilaisia, Loikkanen arvelee.

Leena ja Reijo Nevalainen ovat asuneet vakituisesti Lohjansaaressa 1970-luvun lopulta asti.

–Kyllä yhteisöllisyys on meille tärkeää. Olemme olleet mukana saaristoseuran toiminnoissa aika lailla siitä lähtien, kun tänne asetuimme. Leena on täältä kotoisin. Seurantalo tuo iloa, koska siellä tapahtuu paljon, kesätoreja, iltamia, monenlaisia konsertteja, joista nykyään aika monessa myös ruokailumahdollisuus tai ainakin väliaikakahvit. Talo myös teettää töitä; jatkuvasti on kunnossapitoa, pientä tai isompaa remonttia, juhlia varten vuokraajille talon esittelyä, nurmikonleikkausta …. Aika hiljaista täällä olisi, ellei tätä seuraa olisi. Paljon on päässyt tutustumaan vuosien aikana sekä aina uusiin tänne vakituisesti asumaan muuttaneisiin että mökkiläisiin, he kertovat.

Oili Raitis on entinen saarelainen, joka on nyt asunut kymmenen vuotta Virkkalassa. Hän kuuluu silti edelleen seuran johtokuntaan.

–Pidän tärkeänä seuran toimintaa. Kiitos sen vireästä toiminnasta kuuluu puheenjohtajalle. Yhdessä tekeminen on tärkeää, Raitis toteaa.

Marsa Valtonen muutti vakituisesti Lohjansaareen kesällä 2014.

–Yhteistyön mielessä koen yhdistyksen toiminnan todella tärkeäksi ja samalla se kokoaa riveihinsä niin meidät vakituiset kuin kesäasukkaatkin. Saaristoseuran puitteissa voimme myös parantaa elämänlaatua saaressa ja yrittää vaikuttaa mm. kierrätyksen parantamiseen. Olemme tehneet aloitteita esimerkiksi muovinkierrätyksen saamiseksi Osuniemeen.

Hänellä on kokemusta myös saarelaisten välittämisen.

–Henkilökohtaisesti koin todella lämpimästi tämän Lohjansaaren yhteishengen keväällä 2018, jolloin ajoin pahan moottoripyöräkolarin. Todella monet saarelaiset ottivat yhteyttä ja kun kesätorilla tavattiin, sain kokea lämmintä myötäelämistä Lohjansaaren väeltä. Voi sitä halausten määrää ja tunteiden näyttämistä, Valtonen kertoo.

SMS

Kommentoi kirjoitusta