Heikki Simpuran ja Leo Vuorisen Luontokuvia-valokuvanäyttely tuo Lohjan pääkirjastoon metsän tunnelman. Näyttelyn 33 valokuvaa esittelevät niin metsän asukkeja kuin ympäristöäkin. Näyttely on metsäaiheineen hyvin samantapainen kuin kaksi aiempaakin näyttelyä, jotka he ovat yhdessä pitäneet. Vuorinen on ikuistanut kuviinsa mm. mäyriä, supikoiria, kanahaukan, huuhkajan ja erilaisia tikkoja.

–Kuvaan lähinnä lintuja ja nisäkkäitä. Heikki kuvaa enemmän maisemia, mutta on minunkin eläinkuvissani ympäristöä mukana, Vuorinen kertoo.

Hän on käyttänyt kuvien ottoon reippaan annoksen aikaa ja kärsivällisyyttä, jotta metsän asukit on saatu ikuistettua.

–Suurin osa on kuvattu piilosta käsin. Totutteluakin on vaadittu. Tiaiset tosin ovat aika rohkeita. Niitä on helppo lähestyä.

–Leo kyykkii kauan metsässä, mutta minun pinnani ei kestä sitä. Liikun silti paljon luonnossa ja tykkään kävellä metsissä, Simpura naurahtaa.

Metsämaisemien lisäksi Simpurankin kuviin on silti tarttunut pieni hirvi ja valkohäntäpeuroja.

–Enimmäkseen olen kuitenkin kuvannut tunnelmia. Sitä, miten olen itse nähnyt ja kokenut metsän. Rannoiltakin on pari kuvaa, Simpura kertoo.

Suurin osa kuvista on otettu viimeisten 2–3 vuoden aikana. Kuvauspaikat löytyvät alle sadan kilometrin säteeltä Lohjasta.

–Haluamme tuoda esille sen, että läheltäkin löytyy upeita paikkoja, kun pitää silmät auki. Hiilijalanjälkikään ei tule suureksi, kun ei kaahata ympäri Suomea ja maailmaa, Simpura sanoo.

Ateria mielessä. (Kuva: Leo Vuorinen)

Kuvaajat surevat vanhojen metsien vähenemistä

Luontokuvaajina Simpura ja Vuorinen ovat havainneet luonnossa tapahtuneet muutokset.

–Viime talvena yritin kuvata hömötiaista. Lähelläni on vanhaa metsää, jossa metsätiaisia vielä on. Hömötiaisten löytäminen on kuitenkin nykyään vaikeaa. Ne eivät enää tule pihoille ruokailemaan, vaan pitää itse tietää, missä niitä on, Vuorinen kertoo.

–On surullista, että hömötiaiset ovat vähentyneet niin paljon. Kun olin lapsi, niitä löytyi todella helposti. Syy on varmaan talousmetsissä. Enää ei ole yhtä paljon ruokaa ja pökkelöpuita. Naavaakaan ei ole puissa niin kuin ennen. Vanhoja metsiä pitäisi suojella enemmän, Vuorinen jatkaa.

–Suomi on sitoutunut koviin EU-tavoitteisiin metsien suojelussa, mutta vielä ei ole tapahtunut mitään. Etelä-Suomessa vanhoja metsiä ei enää juuri ole, vaikka on tutkimuksia siitä, miten tärkeä metsä on ihmisenkin henkiselle hyvinvoinnille. Monelle uraihmisellekin tekisi hyvää rauhoittua metsässä, Simpura sanoo.

–Lajeja katoaa koko ajan. Yhden puulajin metsät ovat myös alttiita esimerkiksi taudeille ja tuholaisille. Luontoa pitää vaalia. Jos siitä ei pidetä kiinni, kohta sitä ei enää ole, Simpura toteaa.

Joskus muutokset voivat olla pienestä kiinni.

–Karnaistenkorpi on ollut mukava metsä, mutta kun huoltoteitä on kunnostettu kovalla kädellä ja lammille tehty laiturit, eläimet ja linnut ovat kärsineet siitä. Erityisesti kaakkuri kärsii uimareista ja saattaa jäättä pesimättä, Simpura harmittelee.

Myrskyn kaatamat. (Kuva: Heikki Simpura)

Millainen sinun luontosuhteesi on?

Simpura ja Vuorinen ovat kirjastossa tavattavissa maanantaisin klo 17.00–19.00.

–Ihmiset voivat tulla keskustelemaan kanssamme. Olemme kiinnostuneita siitä, miten he kokevat valokuvamme. Me olemme nähneet lähiluonnon näin, mutta joku toinen voi nähdä sen eri tavalla. Olisi hienoa, jos ihmiset avautuisivat omasta luontosuhteestaan. Kuvat ovat myös myytävänä, Simpura sanoo.

Hän toivoo, että yhä useampi uskaltaisi tuoda valokuviaan esille. Luontokuvaajia nimittäin riittää, mutta usein kuvat jäävät tietokoneelle, eikä niitä myöhemmin enää katsella.

–Kannustan ihmisiä tulostamaan kuvia ja laittamaan niitä seinälle. Silloin huomaa paremmin, onko kuva hyvä ja mielenkiintoinen. On kuitenkin paljon valokuvaajia, jotka eivät tuo kuviaan koskaan esille. Se on vähän sama kuin viulisti, joka soittaisi vain kotonaan, eikä esiintyisi koskaan esimerkiksi orkesterin kanssa.

Lokakuussa (4.10.–28.10.) näyttely on esillä Karjalohjan kirjastossa. Sitä pääsee katsomaan kirjaston palveluaikana, mutta ei omatoimiaikana. Vuorinen ja Simpura ovat paikalla 4.10. klo 17.00–19.00.

–Halusimme viedä näyttelyn muuallekin kuin Lohjan keskustaan, missä kaikki yleensä tapahtuu, Simpura toteaa.

SMS

Kommentoi kirjoitusta