Kun puhutaan kierrättämisestä, onko sinulla tullut mieleen niitä syitä, miksi siitä puhutaan?
Mitkä ovat ne todelliset syyt, miksi meidän pitäisi kierrättää? Koska olet viimeksi miettinyt omaa kuluttamistasi?

Suomen WWF on tilastoinut, että mikäli kaikki maailman ihmiset kuluttaisivat kuin me, maailma tarvitsisi kolme maapalloa, jotta tarvittavat resurssit olisivat saatavilla. Tämä siis tarkoittaa, että tällä hetkellä me kulutamme aivan liikaa.

Me suomalaiset olemme kuluttajina erilaisia. Siinä missä toisten päätöksenteossa motivoivat ekologisuus ja maapallon kantokyky, toiset tekevät päätöksiä maksimoidakseen omaa nautintoaan tai piristääkseen itseään. Päätöksenteko ei ole rationaalinen prosessi, vaan monimutkainen, osin tiedostamaton ajatteluketju, johon motivaatioiden, arvojen ja asenteiden lisäksi liittyy paljon pieniä, arjen kontekstissa olevia tekijöitä.

Tätä kaikkea ajatellessa, on hyvä välillä pysähtyä, ja vaikka ei olisi valmis muuttamaan omaa kulutustaan, niin ainakin varmistaisi, että oma kierrättäminen on kunnossa. Laitatko sinä, tai vietkö sinä, muovit, lasit ja paperit ja pahvit niille kuuluviin kierrätyspaikkoihin? Tällä toiminnalla on syynsä, ja näin saadaan osa kotitalouksiemme jätteestä uudelleen käyttöön, uudessa muodossa.

Fiksu kuluttaja

Me haluamme olla onnellisia ja elää hyvää elämää. Toisille hyvä elämä on pienviljelypalstoja, lähiruokaa, kimppakämppää, kotimaan matkoja ja palveluita, jotka auttavat ylijäämäruoan jakamisessa.
Toisille se taas tarkoittaa viiden tähden hotelleja, maksimaalista lattialämmitystä, piristysshoppailua, isoa omakotitaloa ja palveluita, jotka tuovat arkeen ripauksen luksusta.

Fiksu kuluttaminen on sitä, että miettii tavaroita ja palveluita ostaessaan oman tarpeensa lisäksi maapallon kantokykyä ja yhteisten resurssien riittävyyttä.

Kuluttamisessa niin kuin monessa muussakin asiassa elämässä, meillä ihmisillä on vaikeata päästää irti asioista ja tavoista, joihin olemme tottuneet. Usein muutos tulee vasta pakon kautta.

Esimerkki: tiedämme, että valtio velkaantuu, eikä Suomella ole varaa nykyisen elintason tasapuoliseen ylläpitämiseen. Pitäisikö siis kaikki tulot tasoittaa? Se ajattelumalli ei ole toiminut historiassa. Ei kukaan halua antaa jo olemassa olevasta elintasostaan osaa muille.

Yhteiskuntamme monet tasot

Meillä on Suomessakin ihmisiä eri elämänvaiheissa, ja eri tuloluokissa. Siinä missä hyvin ansaitsevat voivat varsin vapaasti miettiä, mitä tuloillaan tekevät ja ostavat, arjen selviytyjillä tilanne on aivan toinen.
Arjen selviytyjän ajatuksissa liikkuu usein yksi ja sama tekijä: arjesta selviäminen. Se vie niin paljon energiaa ja aikaa, että itsensä ja omien arvojen toteuttamiselle (tai edes miettimiselle) ei jää juurikaan sijaa. Arjen selviytyjän fiksu kuluttaminen kumpuaakin kuluttamisen niukkuudesta: hän ei osta mitään spontaanisti tai puhtaasta nautinnosta, vaan jos jotakin välttämättä täytyy ostaa, niin tarve sanelee. Laatu ei määrää ostohetkellä vaan hinta.

Mieti ja muuta

Nyt onkin aika miettiä sitä omaa kuluttamista ja elämäntapojen muuttamista. Onko omassa arjessa jotain sellaista, jonka voisi tehdä fiksummin?

KO