23-vuotias Edvard Olin tekee tällä hetkellä pitkiä työpäiviä, mutta on siitä huolimatta unelmatyössään eli metsäasiantuntijana Stora Ensolla. Olinin vastuualueeseen kuuluvat Vihti, Karkkila ja Nurmijärvi. Oma ala löytyi pienen mutkan kautta.

–Lukion jälkeen opiskelin vuoden koneinsinööriksi, mutta löysin jatkuvasti itseni lukemasta metsäalan kirjoja ja tekemässä taimikonhoitoa, Olin toteaa.

Hän päätti vaihtaa alaa.

–Hain Hämeenlinnaan ammattikorkeakouluun opiskelemaan metsätalousinsinööriksi ja pääsin sisään. Se tuntui heti omalta jutulta.

Ensimmäisenä kesänä Olin istutti puuntaimia ja hoiti taimikoita. Toiseksi kesäksi hän etsi toimihenkilöharjoittelupaikkaa. Se löytyi Stora Ensolta. Harjoittelu poiki myös työpaikan ja niinpä Olin aloitti Stora Ensolla metsäasiantuntijana viime huhtikuussa.

–Hakuprosessi oli pitkä ja siihen kuului psykologiset testitkin. On hirmu hienoa, että sain vakituisen työpaikan, vaikka en ole vielä valmistunut. Ilman harjoitteluani en olisi sitä varmaan saanut, Olin sanoo.

Entä se valmistuminen, milloin se tapahtuu?

–Pelkäsinkin, että kysyt tuota, Olin naurahtaa.

–Työt vievät nyt aikaa opiskelulta, mutta lokakuussa minun pitäisi valmistua, hän jatkaa.

Olin tekee Stora Ensolle myös opinnäytetyötä.

–Teen tyytyväisyys- ja kehittämiskyselyä eMetsä-mobiilisovellukseen liittyen. Se on osa metsänomistajille tarkoitettua eMetsä-verkkosovellusta, jossa he voivat hoitaa esimerkiksi verotukseen, kilometrikorvauksiin ja puukauppaan liittyviä asioita.

Siitä Olin on erittäin tyytyväinen, että työpaikka löytyi kotipaikkakunnalta, läheltä perhettä ja kavereita.

–Olen aika paikkasidonnainen ihminen. Kävi todella tuuri, että sain vakituisen työpaikan täältä, hän iloitsee.

Metsäala puraisi jo lapsuudessa

Olin on kotoisin Vihdistä. Sieltä omalta kotitilalta sai alkunsa innostus metsään. Metsänhoito on nimittäin aina ollut vahvasti osa perheen arkea.

–Metsäala on tullut tutuksi kotikasvatuksen myötä. Ehkä perheet eivät kaupungeissa puhu ruokapöydässä siitä, miten taimikko voi. Meillä tällaisista asioista on puhuttu paljon, Olin kertoo.

Kotitilalla Olin on päässyt myös tekemään metsänhoitotöitä taimien istutuksesta lähtien. Nykyäänkin siellä pystyy pitämään käytännön osaamisen terässä, vaikka päivätyö koostuukin asiantuntijatehtävistä. Eräs muisto on jäänyt lapsuudesta erityisesti Olinin mieleen.

–Ensipuraisun alaan sain pienenä, kun metsäasiantuntija tuli käymään meillä kotona. Ihmettelin, että tuo äijä tulee meille juomaan kahvia ja juttelemaan ja saa siitä palkkaa. Ajattelin, että tuohan on huippu duuni, eihän tuollaisia ole, Olin muistelee.

Sittemmin metsäala on paljastunut muuksikin kuin kahvin juonniksi ja jutteluksi, mutta huippu duunia se on Olinin mielestä edelleen. Hän pitää työstään monestakin syystä.

–Joku metsässä vaan kiinnostaa. Työ on vaihtelevaa, mikään päivä ei ole samanlainen kuin toinen. Olen kokeillut myös klo 8–16 tapahtuvia kellokorttihommia, mutta tässä työaika on vapaa. Vapaus ja vastuu kulkevat käsi kädessä. Se viehättää.

Hän potee myös metsäasiantuntijoiden ”ammattitautia”.

–Silmäni katsovat koko ajan metsiä, että mitä niille voisi tehdä. Kaverit sanovat joskus, että voisitko olla hetken katselematta puita, mutta tämä on vähän tällainen ammattitauti. Sitä se on, kun jostain tykkää paljon, Olin naurahtaa.

Töihin trendikkäälle alalle

Olin toteaa, että vaikka tilanne oli toinen 2000-luvun alussa, nykyään metsäala on kovassa vedossa.

–Nyt metsäala on todella trendikäs ja tuntuu, että kaikki uudet, hienot jutut ovat vasta käynnistymässä.

Hän toteaa, että töitä alalla riittäisi hyvin muillekin nuorille, sillä vanhoja tekijöitä eläköityy tulevaisuudessa paljon. Hän painottaa, että ala sopii hyvin sekä miehille että naisille. Lyhyen työkokemuksensa pohjalta Olin on jo huomannut, että metsäalalla huolehditaan hyvin turvallisuudesta.

–On esimerkiksi turvallisuussovellus, jota käytetään tilakäynneillä. Painan sovelluksen päälle, kun nousen autosta. Sovellukseen merkitään arvioitu saapumisaika. Jos en tee kuittausta siihen mennessä, minulle soitetaan ensin ja jos en vastaa joku lähtee paikan päälle katsomaan.

On iltoja, jolloin Olin lähtee töistä vasta kahdeksan aikaan. Se ei häntä kuitenkaan haittaa.

–Työaika on 40 tuntia viikossa. Näin alussa kaiken tekemisessä kestää kuitenkin kauemmin, kuin jos tätä työtä on tehnyt jo 40 vuotta. Tämä vaihe kestää nyt hetken, mutta jossain vaiheessa asiat alkavat mennä rutiinilla.

Etenkin alussa toimistotyöt vievät paljon aikaa, mutta Olin toivoo, että tulevaisuudessa aikaa jää entistä enemmän tilakäynneille.

–Tilakäynnit ja metsäomistajien tapaaminen ovat parasta tässä työssä. On myös aina mukava nähdä, että metsää hoidetaan. Suomessa jää paljon metsää hoitamatta tietämättömyyden takia.

Osa metsänomistajista tietää hyvin, mitä metsälle pitäisi tehdä, toiset taas tarvitsevat enemmän neuvontaa.

–Joku on voinut esimerkiksi periä metsää, eikä tiedä yhtään, mitä sille pitäisi tehdä. Sitten menemme paikan päälle katsomaan ja ehdotan, mitä metsälle voisi tehdä.

Jotta Olin osaa neuvoa muita, täytyy oma tietopohja olla laaja.

–Tämä työ on paljon muutakin kuin puuston arvon arviointia. Pitää tietää oikeastaan kaikki metsästä. Myös luontoarvot ovat nykyään entistä enemmän tapetilla ja direktiivit ja pykälät muuttuvat koko ajan. Kohteen luontoarvot selvitetään ennen puukauppaa, eikä esimerkiksi luonnontilaiseen puroon mennä koneilla. Vesien suojelu on yksi todella tärkeä asia.

Olin painottaa, että metsäalalla täytyy myös osata katsoa pitkälle tulevaisuuteen. Puut kun eivät kasva kovin nopeasti.

–Tämä on pitkäjänteistä työtä, ja asiakassuhteet ovat pitkiä. Tässä hoidetaan heidän omaisuuttaan. Se on työn suola, kun saa metsänomistajilta hyvää palautetta.

SMS