Olet varmaan joskus kuullut sanonnan, että ihminen on laumaeläin. Se liittyy historiaan ja evoluutioon ja siihen tosiasiaan, että me olemme toisia eläimiä syöviä petoja, jotka asuvat yhteisöissä, joita kutsumme kyliksi ja kaupungeiksi. Jostain syystä kuitenkin nykyaikainen yhteiskunta on mennyt kohti ratkaisuja, joissa olemme vähentäneet mahdollisimman vähäisiksi kontaktit toisten ihmisten kanssa. Ihmiskontaktien tilalle on tullut monelta osin tehokkuus- ja nopeusajattelu, missä ihmisen toiminta nähdään liian hitaana. Tämän seurauksena tehtaat toimivat robottien avulla ja monet viimeistenkin vuosikymmenten palveluammatit ovat korvattu digitaalisilla alustaratkaisuilla, jotka toimittavat palvelut entistä nopeammin, varmemmin ja edullisemmin – mutta missä on se inhimillisyys, ja ihmisen kaipaama sosiaalinen kontakti.

Nämä pari paikallista tapahtumaa ovat hyviä esimerkkejä yhdessä tekemisestä – ja sen hyvistä asioista – kaiken ei tarvitse aina olla mahdollisimman tuottavaa tai nopeata ja edullista.

Tällä viikolla valitaan vuoden Virkkalalainen

Jos viime viikolla Lohjan keskustassa valittiin Lauri, ja tapahtuma sai liikkeelle satoja ihmisiä Lohjan keskustaan – ei silloin ajateltu viimeisen sekunnin säästöä palvelun nopeudessa, vaan pikemminkin liikkeellä olleet ihmiset käyttivät vapaa-aikaansa tutkien kirpputoripöytien tarjontaa ja keskustellen tuiki tuntemattomien ihmisten kanssa. Viime lauantai oli esimerkki siitä, mitä me ihmisinä myös kaipaamme.

Tällä viikolla on vuorossa aika tavalla samanlainen tapahtuma Virkkalassa. Virkkalassa on lauantaina torilla esiintyjiä, ja Virkkalan raitilla on kirpputorimyyjiä, ja Virkkalan yrittäjät ovat avanneet liikkeiden ovet tarjoten tuotteitaan jopa kadulla. Virkkalapäivä on samanlainen ihmisten kokoontuminen ja tuttujen ja tuntemattomien ihmisten sosiaalisen verkoston aktivoituminen keskellä yletöntä kiirettä ja suosittamista.

Lauantaina ei Virkkalassa tarvitse suorittaa, voi rauhassa tutkia tarjontaa, nauttia vaikka kahvista ja jäätelöstä, kuunnella musiikkia torilla tai ravintola Karanteenissa, ja nauttia muiden ihmisten seurasta – ilman sitä muuten arjessamme tarpeellista digitaalisen alustatalouden muistamista, ja käyttämistä.

Yhdessä tehden

Nykyaika ja sen digitaalisuus ja uudet tekniikat ovat helpottaneet töitä ja arkeamme. Kaikki nämä uudet asiat yhteiskunnassa ovat lisänneet aikuisten vapaa-aikaa, tuoneet lisää palveluita kaiken ikäisille, nostaneet yleistä elintasoa, tehneet meistä laiskempia, ja vieneet meidät entistä enemmän riippuvaisiksi näistä uusista digitaalisista alustoista – koska ne ovat halvempia, nopeampia ja tarkempia, kuin mitä ihminen oli.

Kaikki tämä digitaalisuus on kuitenkin tehnyt meistä myös entistä yksinäisempiä, sillä luotamme paljon uusien tapojen korvaavan vanhat: emme enää käy kaverin ovella, vaan lähetämme hänelle someviestin… emme enää soita kaverille, vaan lähetämme hänelle toisen someviestin…. kuvittelemme, että sosiaalisuutemme saa riittävästi hoitoa näiden digikanavien kautta, mutta näinhän se ei ole. Miten sinulla muuttuisi arki, jos huomenna aamulla kaikki sosiaalisen median kanavat olisivat sulkeutuneet?

Miten sinä viettäisit huomisen illan, jos suoratoistolta ei tulisikaan yhtään mitään ja internet ei toimisi lainkaan? Osaisitko vielä toimia toisten ihmisten kanssa, osaisitko olla yhä oikeasti sosiaalinen?

KO