Karkkilalaisen kirjailijan Hannu Niklanderin uusin kirja on julkaistu. Kyseessä on matkakertomuskokoelma Uudesta maailmasta. Kirjan on kustantanut karkkilalainen kustantamo Robustos. Kirjan pohjana ovat Niklanderin lukuiset matkan Pohjois-Amerikkaan. Yhdysvaltojen ja Kanadan lisäksi vieraillaan myös Kuubassa, Dominikaanisessa tasavallassa ja Haitissa, Grönlannissa, Färsaarilla, Islannissa ja Madeiralla.

–Kulkureittejä ja löytöretkiäkin tuodaan esille. Karibian saarillakin vieraillaan, mutta niiden valtiot ovat lähinnä tuomassa vertailukohtia Pohjois-Amerikalle, Niklander kertoo.

Hän on käsitellyt teoksissaan aiemminkin samaa aihepiiriä ja kirjoittanut Kanadasta kertovia kirjoja. Niklanderin kiinnostus Pohjois-Amerikkaa kohtaa on syntynyt monen tekijän vaikutuksesta. Niklanderin isä opiskeli maataloutta ja työskenteli setänsä tilalla Manitobassa 1920-1930-luvuilla. Setä jäi sinne loppuelämäkseen, mutta isä palasi Suomeen.

–Kuulin hänen matkastaan aika moneen otteeseen lapsena ja ajattelin, että täytyy itsekin käydä katsomassa

Lisäksi hänen vaimonsa on tehnyt siirtolaistutkimusta, mikä on osaltaan tuonut aihetta tutuksi.

Matkailua ympäri Kanadaa

Suuri osa kirjan teksteistä on ollut olemassa jo aiemmin, mutta nyt ne on koottu yksiin kansiin.

–Kirjoituksia on julkaistu monissa lehdissä, mutta ajattelin, että nyt ne voisi toimittaa yhteen. Tämä ei ole vain tietokirja, vaan matkaesseitä sisältävä ja kulttuurihistoriaa pohdiskeleva teos. Kirjasta löytyy myös laaja kirjallisuusluettelo, jossa on harvinaisiakin teoksia. Jos joku oikein innostuu, niistä voi lukea, mitä näistä aiheista on kirjoitettu aiemmin, Niklander sanoo.

Kirjassa vieraillaan kaikissa Kanadan kymmenessä provinssissa ja kolmessa territoriossa. Niklander on itse käynyt jokaisessa ja viettänyt osassa enemmänkin aikaa.

–Olen toiminut matkailutoimittajana. Se mahdollisti matkailun.

Niklander pitää itse kovasti junalla matkustelusta, joten sitä on luvassa myös kirjassa. Pohjois-Amerikassa se on hieman erilaista kuin Suomessa.

–Se on paluu 60-luvulle. Sähköistys on vähäistä ja ratapohjat ovat huonoja, joten siellä ei voi ajaa kovaa. Mutta kun junan löytää, matkustajasta pidetään kyllä hyvää huolta. Konduktöörejä voi olla monta, hän naurahtaa.

Pohjois-Amerikaan lähti aikoinaan myös paljon suomalaisia. Niklander toteaa, että suomalainen kulttuuri alkaa kuitenkin olla siellä jo melko uneliasta. Niklanderin itse pysyy mielellään Suomessa. Kanadassa kiehtoo kuitenkin luonto.

–Ilmasto ja kasvuolosuhteet ovat melko samanlaiset kuin Suomessa, mutta lajit erilaiset. Se on kiehtovaa.

Sisälle elämäntapoihin ja kulttuurihistoriaan

Kyseessä ei ole turistiopas, mutta Niklander toivoo, että siitä olisi hyötyä Pohjois-Amerikkaan matkaajille.

–Kirja painottuu yleiseen elämäntapaan ja kulttuurihistoriaan. Siinä pohditaan asioita, jotka saattavat alkaa mietityttää perillä, kuten vähemmistökansojen asema. Vierailin esimerkiksi inuitien luona kolmessa eri paikassa.

Eräs asia, jota ei ehkä ensimmäisenä tule ajatelleeksi, on se, että Kanada on vahvasti kaksikielinen maa.

–Kanada on ollut 1890-luvulta saakka enemmistöltään ranskankielinen maa. Se on edelleen vahvasti kaksikielinen, eikä kaikkialla tule oikein toimeenkaan muulla kuin ranskalla. Etenkään idässä kaikki eivät osaa englantia tai halua puhua sitä. Montréal on Pariisin jälkeen maailman toiseksi suurin ranskankielinen kaupunki.

Niklander toteaa, että Amerikka näkyy vahvasti kulttuurissamme etenkin viihteen puolella. Se ei kuitenkaan ole kaikki.

–Se on halvimmin kaupiteltavissa oleva osa, mutta se ei välttämättä tuo esille sitä, mikä Amerikassa on parasta.

Kanadaa hän kuvaa helpommaksi ja kevyemmäksi versioksi Yhdysvalloista.

–On Kanadassakin samoja piirteitä, jotka Yhdysvalloissa ällistyttävät, mutta siellä ne ovat lievempiä, hän toteaa.

Pitkä ura kirjailijana

Niklanderilla on takanaan pitkä ura kirjallisuuden parissa. Hän on toiminut Suomen Kirjailijaliiton varapuheenjohtajana, saanut kirjallisuuden valtionpalkinnon ja julkaissut yli 20 teosta. Kirjailijan ura oli selvänä mielessä jo koulussa.

–Rakastin ainekirjoitusta, enkä edes miettinyt mitään vaihtoehtoja. Luin maailman kirjallisuuden klassikoita jo koululaisena ja totesin, että antakaas, kun minäkin yritän, hän naurahtaa.

Hänellä on vinkki tämän hetken pöytälaatikkokirjailijoille.

–Älä hosu kirjoittaessasi, äläkä viivyttele julkaistessasi. Kannattaa kirjoittaa huolella ajan kanssa, mutta kun teos on valmis, ei kannata aikailla julkaisun kanssa. Puolensa täytyy pitää itse, sillä harvemmin kukaan tulee repimään tekstiä käsistä, hän toteaa.

SMS