Lähiruoan suosio on kasvanut viime vuosina, ja ruoan, kuten monen muunkin tuotteen, alkuperä kiinnostaa ihmisiä. Yksi lohjalainen lähiruoan tuottaja on Pusulassa sijaitseva Pakkalan tila. Tila on tunnettu perunakioskistaan (Töllintie 261). Vuonna 2003 perustettu kioski toimii itsepalvelun kautta.

–Minulla oli ennen myynti tiettyyn kellonaikaan, mutta oli epävarmaan tulevatko ihmiset silloin. Itsepalvelu antaa ihmisille vapauden kulkea, miten heille sopii, kertoo tilan isäntä Markku Juovi.

Kioskista saa perunan lisäksi mm. porkkanaa sekä puna- ja keltasipulia. Kioskista voi ostaa myös toisen paikallisen tuottajan hunajaa. Maksaa voi käteisellä maitotonkkaan tai tilille. Juovi kertoo, että moni ottaa kuvan kioskin seinässä olevasta tilinumerosta.

Juovi kertoo, että kioskiin riittää asiakkaita mukavasti etenkin kesällä, kun mökkiläiset ovat paikkakunnalla. Heidän lähdettyään hiljenee, mutta perunaa saa kyllä. Kesällä tilalle voi tulla myös itsenäisesti poimimaan tarhahernettä.

–Lapsiperheet tulevat usein porukallakin, Juovi iloitsee.

Kesäaikaan kioskin kaverina on toiminut kirpputori. Sen osalta kausi on jo päättynyt ja kioskikin sulkee ovensa pakkasten tullessa. Myynti ei silti lopu, vaan perunakioskin toiminta siirtyy viereiseen navettaan.

–Perunaa saa ympäri vuoden. Isomman perunasatsin voi myös tilata valmiiksi ja hakea, kun itselle sopii, Juovi sanoo.

Juuresten lisäksi Juovi viljelee rehuhernettä, rypsiä, ohraa ja kauraa. Rypsi menee öljyn valmistukseen ja viljat sekä suoraan myllylle että keskusliikkeelle eteenpäin jaettaviksi. Pakkalan tila on mukana myös reko-toiminnassa.

–Se on hyvä systeemi, joka tuo pientuottajille uuden mahdollisuuden myydä tuotteitaan suoraan kuluttajille, Juovi sanoo.

Perunakioski sulkee ovensa pakkasten saavuttua, mutta perunan myynti ei silti lakkaa, vaan siirtyy viereiseen navettarakennukseen. Perunaa onkin tarjolla ympäri vuoden.

Uusi perunalajike

Juovilla on viljelyssä jo kahdeksan eri perunalajiketta. Uutta pitää silti kokeilla ja tämän vuoden tulokkaana hän otti kokeiluun Jazzy-perunan.

–Se oli hetken mielijohde, kun mietin keväällä, että jonkun uuden voisi taas ottaa. Vähän liikaa on jo sortimentteja, mutta on kiva katsoa, miten perunat kasvavat. Ja kun lajikkeita on monta, kaikki eivät mene pieleen, vaikka yksi epäonnistuisi.

Jazzyllä on hienoja ominaisuuksia.

–Se on kiinteä ja pikkuisen jauhoinen yleisperuna. Kuori on niin ohut, että sitä pitäisi pystyä syömään kuorineen ympäri vuoden. Sanotaan, että sen keittoaika on 15 minuuttia. Kyllä se on aika lähelle pitää paikkansa, mitä itse olen kokeillut, Juovi kertoo.

Markku Juovi esittelee uutta kokeiluaan, Jazzy-perunaa. Sen keittoajaksi ilmoitetaan 15 minuuttia, ja perunan kuori on niin ohut, että sitä voi syödä kuorineen ympäri vuoden.

Ruokaa omista pelloista nyt ja tulevaisuudessa

Koronaviruspandemian myötä keskusteluun ovat nousseet aiempaa vahvemmin myös omavaraisuus ja huoltovarmuus. Juovi katsoo asioita Pusulan maaseudulta, eikä osaa ottaa asiaan kantaa isommassa mittakaavassa. On hänelläkin silti muutama ajatus Suomen tilanteesta.

–Ei Suomella ole hätää, koska viljan omavaraisuusaste on hyvä, Juovi toteaa.

Hän uskoo, että maatalouteen riittää myös tekijöitä vastaisuudessakin.

–Kyllä uusia tekijöitä varmaan tulee ja nuoret jatkavat tiloilla sukupolvenvaihdosten kautta. Kun viljelijöitä jää pois, pellot myydään tai vuokrataan toisille viljelijöille. Viljelytilojen koko onkin kasvanut, vaikka tilat vähenevät, Juovi sanoo.

Pakkalan tilalla on pitkät perinteet maanviljelystä.

–Tämä on isäni kotitila, joka on ollut saman suvun hallussa vuodesta 1548. Tämä tila lohkaistiin Hauhulassa sijaitsevasta Lukkarin tilasta 1920-luvun taitteessa. Sen jälkeen ei enää tarvinnut olla torpparina, vaan tila jatkoi itsenäisenä, Juovi kertoo.

Kun Juovilta kysyy, onko maanviljely hänelle ammatti vai harrastus, Juovi naurahtaa.

–Jaa a, tämä on varmaan elämäntapa, hän määrittelee.

Juovin uran aikana ala on muuttunut jonkin verran, vaikka peruna nousee pellosta syksyisin niin kuin aina ennenkin. Hän kertoo, kuinka nuorempana pellolle oli keväisin oikein polte päästä. Nykyään byrokratian määrä laskee hieman intoa.

–Enää sinne ei lähdetä niin riemurinnoin, mutta nämä ovat ammatinvalintakysymyksiä. Tänä päivänä on paljon valvontaa ja byrokratiaa. Kun valmistuin aikoinaan koulun penkiltä, tässä työssä oli oman itsensä herra. Nyt kaikki pitää kirjata ylös. Määrätynlainen kirjaaminen on tarpeenkin, mutta pitääkö sen olla näin raskasta, Juovi pohtii.

Byrokratian kiemuroista huolimatta viljely jatkuu Pakkalan tilalla tavalliseen tapaansa. Sitä Juovi ei kuitenkaan tiedä, mitä kauempana tulevaisuudessa on edessä.

–Minulla on yksi poika ja kolme tyttöä. En tiedä heistä, jatkaako joku tilalla. Kyllä he apuna ovat täällä olleet. Liikaa töitä ei pidä kuitenkaan tuputtaa, etteivät häivy, Juovi laskelmoi pilke silmäkulmassa.

SMS