Sinikka Kollin ja Helena Kajander ovat työskennelleet Säästöpankin palveluksessa 1970-luvulta lähtien. Nyt edessä häämöttävät eläkepäivät, mutta kumpikin heistä muistelee pitkää työuraansa lämmöllä. Nykypäivänä saman työnantajan palveluksessa harvoin ollaan yhtä kauan.

–Tulin kesäapulaiseksi vuonna 1975 ja olen edelleen täällä, Kollin naurahtaa.

Vuosien varrella hän on ehtinyt toimia monenlaisissa tehtävissä Säästöpankissa. Tutuksi ovat tulleet mm. aluetoimihenkilön, Roution konttorinhoitajan, asiakasneuvojan ja pääluottamushenkilön tehtävät.

Kajander tuli Säästöpankkiin töihin vuonna 1977.

–Sattuma toi minut tänne. Olin kirjoittanut ylioppilaaksi, ja kaverini kertoi hakevansa töihin Säästöpankkiin. Lähdin hänen seurakseen ja samalla minuakin haastateltiin. Minut valittiin sitten juoksutytöksi ja rahojenlaskijaksi, Kajander kertoo.

Hän on uransa varrella ehtinyt hoitaa mm. palveluneuvontaa ja ulkomaanasioita. Viimeisimpänä hän on toiminut yrityspankin puolella.

Kuten voi olettaa, työ ei ole pysynyt samanlaisena vuosikymmeniä.

–Muutoksia ja uudistuksia on tullut koko ajan ja viime vuosina ne ovat vain kiihtyneet, Kollin sanoo.

–Työskentely pankkialalla on jatkuvaa kouluttautumista, tiivistää Kajander.

Korona-aika toi mukanaan viimeisimmän suuren muutoksen.

–Se on muuttanut paljon työtapoja. Digimaailma on tullut tutuksi. Pari vuotta sitten ei olisi vielä uskonut, että verkkoneuvotteluihin ja sähköiseen allekirjoitukseen siirrytään näin nopeasti, Kajander pohtii.

Digitaalisuus on lisännyt asioiden hoidon sujuvuutta jo pitkään ennen koronaakin. Aikoinaan esimerkiksi laskut käytiin maksamassa pankissa. Entä, kuka muistaa vielä sekkivihot?

–Sekkivihot olivat hienoja, kun niihin sai kirjoittaa summia, Kollin naurahtaa.

Ennen verkkopankkiin siirtymistä välissä toimi puhelinpankki. Vuosien varrelle mahtuu myös mielenkiintoisia yksityiskohtia. Aikoinaan esimerkiksi pankkikortissa oli kortinhaltijan kuva. Nykyään moinen tuntuu erikoiselta. Enää pankissa ei tarvitse juuri asioida henkilökohtaisesti paitsi uutta asiakkuutta avattaessa.

On tärkeää, että työpaikan oven voi avata hyvillä mielin

Kollin ja Kajander ovat viihtyneet Säästöpankin palveluksessa erinomaisesti.

–Tämä on ollut työpaikkana aivan loistava. Niin henkilökunta, johto kuin asiakkaatkin ovat olleet huikeita. Pankkimaailma on äärimmäisen mielenkiintoinen ja työ monipuolista, Kollin kehuu.

Henkilökunnan yhteiset retket ja urheilukilpailut ovat näytelleet tärkeää roolia työhyvinvoinnin kannalta.

–Lentopalloa, suunnistusta, sählyä ja paljon retkiä. Nämä ovat yhdistäneet meitä. Sellaista yhteen hiileen puhaltamista, Kollin sanoo.

Kollin pohtii, että jos hän olisi tehnyt töitä 68-vuotiaaksi saakka, työvuosia Säästöpankissa olisi kertynyt 50.

–Ajattelin sitten, että ehkä alan kuitenkin tehdä jotain muuta, hän naurahtaa.

–Hyvää huolta pankki on meistä pitänyt. Emme muuten olisi olleet täällä näin kauan, Kajander tiivistää.

Entä, millaisia vinkkejä pitkän työuran tehneillä konkareilla on vasta työuraansa aloitteleville nuorille?

–Tärkeintä on, että nuori löytää sellaisen työn, josta hän pitää ja jonne on kiva lähteä, sanoo Kollin.

–Olen samaa mieltä. Työpaikan ovi pitää olla kiva avata, vahvistaa Kajander.

Lisäksi he toivovat nuorille rohkeutta pyytää tarvittaessa apua. Työyhteisöt taas voivat tukea uusia työtekijöitään ottamalla heidät lämpimästi vastaan ja neuvomalla.

Vapaus odottaa

Eläkkeelle Kollin ja Kajander aikovat siirtyä rauhallisesti loman kautta.

–Pidän ensin kesäloman ja katson sitten syksyllä, mitä teen. Ainakin harrastan liikuntaa, Kajander pohtii.

–Vapaus alkaa! Minua oikein hengästyttää, kun mietin, mitä kaikkea olen ajatellut tehdä. Aluksi ainakin lepäilen ja satsaan omaan hyvinvointiini. Vietän myös aikaa lapsenlapsen kanssa. Vapaaehtoistyötäkin olen miettinyt, Kollin kertoo.

Koronan toivottavasti vähitellen väistyessä maailmakin on jälleen matkailijalle avoinna.

–Jos aamulla on sellainen fiilis, että voisi lähteä jonnekin, niin ei muuta kuin menoksi, Kollin hehkuttaa.

–Enää ei tarvitse sopeuttaa menoja lomien mukaan, iloitsee Kajander.

Jotain he jäävät silti töistä kaipaamaan.

–Työkavereita ja asiakkaita. Vuosien saatossa on muodostunut hyviä ystävyyssuhteitakin, Kollin sanoo.

–Ihanat asiakkaathan ne ovat meidät täällä pitäneetkin. He ovat tulleet vuosien varrella tutuiksi, Kajander toteaa.

Ystävyyssuhteita ei toki tarvitse katkaista, vaikka työ jää. Työkaverien kanssa on käyty kahvittelemassa aiemminkin ja samaa traditiota aiotaan jatkaa tulevaisuudessakin.

–Olen jo ruvennut kasaamaan kahviporukkaa, Kollin naurahtaa.

SMS