Tänään: 21.07.2024

Päätoimittaja

Joulupuoti pyörii mummoenergialla

joulupuoti, lohja

Verna Ansas miettii, olisiko hänen ollut parempi pitää suunsa kiinni 11 vuotta sitten.
Hän oli menossa Virkkalassa ruokakauppaan, kun katse osui vastapäiseen Säästöpankin rakennukseen.
– Siinä se iski kuin salama kirkkaalta taivaalta: joulupuoti!
Ansas oli jostakin kuullut, että pankkirakennuksessa olisi vapaata tilaa. Hän marssi saman tien silloisen konttorinjohtaja Nisse Norrgårdin pakeille.
– Sanoin hänelle varmuuden vuoksi, että “et sitten naura”, kun kuulet mitä minulla oli asiaa. Esitin, että perustaisin mummojen joulupuodin, jos vain saisin kavereita, mutten ole vielä kysynyt ketään.
Norrgård suhtautui asiaan myötämielisesti, mutta tilan vuokraamiseen piti vielä saada ylempien tahojen lupa.
– Se heltisi, ja vuokrakin oli vain nimellinen. Mutten tiedä, olisinko lähtenyt hommaan, jos olisin arvannut, miten isoksi toiminta kasvaisi, Ansas tuumii.

Villasukista potkupukuihin

Ehkä Verna Ansas olisi kumminkin lähtenyt, vaikka olisi osannut aavistaa työn paljouden. Virkkalan Mummojen joulupuodista on kehkeytynyt paikallinen instituutio, hyvän mielen käsityökauppa, jota odotetaan melkein kuin itse joulua. Myynti aloitetaan perinteisesti isänpäivänä, ja puotia pidetään auki kuusi viikkoa, usein aatonaattoon asti.
– Ei me juuri mainosteta muuten kuin suusta suuhun, viidakkorummun kautta. Sosiaalinen media on tehokas; tosin aika harvat meistä mummoista ovat somessa, mutta asiakkaat  levittävät uutterasti tietoa ja ottavat valokuvia, Ansas sanoo.
Aloituspäivänä on usein yli 1000 sukkaparia neljässä rivissä viisi metriä pitkällä pöydällä.
– Villasukat ovat se kysytyin tavara, mutta tarjolla on ollut myös villapaitoja, poppanoita, sormikkaita, kynsikkäitä, esiliinoja, laudeliinoja, patalappuja ja jopa mattoja. Vauvojen potkupuvut ovat myös menneet kaupaksi, Lilja Lintula kertoo.
– Kerran kysyttiin oikein isoja miesten villasukkia, kokoa 50-53. Tarjolla oli vain mustaa väriä. Ostajaa rupesi arveluttamaan, tulkittaisiinko mustat sukat siten, että niissä on piiloviesti, Maritta Salminiemi sanoo.
Jokainen hinnoittelee omat tuotteensa ja tuotto tilitetään myynnin mukaan. Vuokrakustannusten peittämiseksi otetaan pienehkö varausmaksu, mutta jos myynti jää sen alle, peritään 20 prosenttia myynnistä.

Ei tarvitse olla mummo eikä virkkalalainen

Vuonna 2012 aloitettiin hiukan vaatimattomammilla puitteilla.
– Meitä oli neljä; minun ja Liljan lisäksi Eira Selin ja Leila Virtanen. Koska koko idea oli toteutunut nopeasti, myytävääkään ei ollut paljon; itse tehtyjen käsitöiden lisäksi oli jonkin verran kirpputoritavaraa, Verna Ansas kertoo.
– Menekkituote olivat pikkuiset sukat, jotka oli tarkoitettu kuusenkoristeiksi. Joskus myöhemmin yksi asiakas osti melkein koko erän, Lilja Lintula lisää.
Ensimmäisenä vuonna myytiin myös leivonnaisia ja tarjottiin kahvia. Elintarvikkeista luovuttiin myöhemmin, kun ei ole ollut kylmäsäilytystiloja.
– Olikohan se juuri ensimmäisenä vuonna, kun radiosta tuli lauantain toivotut levyt ja pistettiin valssiksi, Ansas nauraa.
Hänen mukaansa innokkaita käsityöläisiä alkoi seuraavana vuonna ilmaantua lisää.
– Joku kysyi, pitääkö olla oikeasti mummo ja virkkalalainen, niin sanoin, ettei tarvitse. Miehetkin kelpaisivat, ja on heitä ollutkin puodin pystytyksessä ja tavaran kuljettamisessa, mutta vain yksi mies on asettanut puutöitään tarjolle.
Vuosittain on myytävää tullut noin 30 ihmiseltä, kaukaisin saapuu Kuusankoskelta asti.

Pankki lähtee, mummot tulevat

Ehkä tärkeämpää kuin myyntituotto ovat olleet sosiaaliset suhteet. Likikään kaikki mummot eivät ole olleet entuudestaan tuttuja, mutta puotitouhuissa on tutustuttu ja ystävystytty.
– Ne, jotka asuvat Virkkalassa tai lähistöllä, kokoontuvat joka kuun ensimmäisenä tiistaina kahvila Hilman Herkkuun, jos vain pääsevät. Eikä me silloin puotiasioista jutella vaan enimmäkseen kaikesta muusta, Verna Ansas kertoo.
Muutama aktiivi on jo poistunut tästä ajasta, ja heitä muistellaan välillä.
Erikoista on se, ettei Mummojen joulupuoti ole pysynyt pitkään samassa paikassa vaan kiertänyt muutaman vuoden välein uusiin tiloihin – ja päätynyt melkein aina entiseen pankkiin.
– Säästöpankin jälkeen oltiin tyhjässä Nordean talossa alivuokralaisina, sitten vanhoissa PYP:n tiloissa ja lopulta kahdessa entisessä Osuuspankin huoneistossa, joista viimeisimmässä tänäkin vuonna. Kun pankki lähtee, mummot tulevat, Sirpa Salminen nauraa.
JP

Verna Ansas, Maritta Salminiemi, Sirpa Salminen (takana) ja Lilja Lintula muistelevat Mummopuodin alkuvaiheita

Virkkalan Mummojen joulupuoti klo 9-17, Virkkalantie 12-16.