Tässä jutussa kerromme Länsi-Uudenmaan alueen maataloudesta sekä maatalousyrittäjien ja maatalouden ajankohtaisista kuulumisista. Kotimaista ostamalla jokainen voi tukea oman maan ruoantuotantoa.

Länsi-Uudenmaan alueella maatalous painottuu viljojen viljelyyn. Yhteensä tiloja on yli 1 200 ja niiden keskipinta-ala on reilu 55 hehtaaria. Jos katsotaan kaikkea viljelyä, eniten viljellään monivuotisia kuivaheinä-, säilörehu- ja tuorerehunurmea, mutta ihmisravinnon näkökulmasta painotus on viljoissa. (Lähde: Länsi-Uudenmaan maaseutuhallinto)

–Erikoiskasvien, kuten sokerijuurikkaan viljelyä ei juuri ole. Sikataloutta on hyvin vähän, lihakarjaa jonkin verran ja lypsytiloja hieman enemmän. Kyllä tämä on hyvin viljapainotteinen alue, kuvailee MTK-Vihti-Karkkilan puheenjohtaja Mikko Mäkelä.

Viljely painottuu vehnän, ohran ja kauran tuotantoon. Myös ruista viljellään ja öljykasveja vaihtelevasti sen mukaan, millainen vuosi on.

Mäkelä toteaa vertailun vuoksi, että Salossa ja muualla Varsinais-Suomen alueella pellot ovat tasaisempia. Kun korkeuserot ovat pienempiä ja lohkokoko suurempi, tekniset haasteet vähenevät ja viljeltävät lajikkeet monipuolistuvat. Etenkin syysviljaa Salossa viljellään paljon.

Mäkelä toteaa, että Länsi-Uudenmaan alueella moni viljelee peltojaan osa-aikaisesti sivuelinkeinonaan. Osin senkin vuoksi painotus on perusviljoissa. Moni erikoiskasvi kun vaatii enemmän huolenpitoa. Täysipäiväisiä viljelijöitäkin on silti paljon.

Mäkelä itse on toiminut viljelijänä vuodesta 1995. Tällä hetkellä hän viljelee etupäässä ohraa ja kauraa siementuotantoon. Karjatilat ostavat siemenet omia kylvöjään varten.

Kulut nousevat, mutta tuotteen hinta ei

EU-byrokratian kankeus nousee usein esille keskusteluissa. Mäkelä toteaa, että kankeaa se onkin, eivätkä kaikki määräykset istu kovin hyvin Suomen oloihin tai näytä kentältä katsottuna järkeviltä. Viljelijät ovat kuitenkin tottuneet tilanteeseen. Sen sijaan kotimaisen maatalouden kannattavuus huolettaa Mäkelää enemmän.

–Lannoitteiden ja polttoaineiden hinnat ovat nousseet, mutta tuotteen eivät, Mäkelä tiivistää.

Viljan hinnat ovat tällä hetkellä hänen mielestään kohtuullisella tasolla, mutta kulujen kasvaminen hankaloittaa silti maanviljelijöiden tilannetta. Lihantuotannossa etenkin sianlihan hinta on huono, sillä sitä tuodaan paljon muualtakin Euroopasta. Maidon hinnassakin olisi parannettavaa etenkin, kun polttoaineiden ja lannoitteiden hintojen lisäksi myös rehun hinta on noussut.

–Kustannukset nousevat, mutta maidon hinta ei. Joko tuotteiden hintoja pitäisi nostaa tai kaupan tinkiä katteestaan, Mäkelä sanoo.

Tukea kotimaiselle maataloudelle

Kuluttaja voi tukea kotimaista ruoantuotantoa ostamalla suomalaisia tuotteita. Asia ei ole kuitenkaan aivan niin yksinkertainen. Esimerkiksi lypsytiloja voi tukea parhaiten ostamalla esimerkiksi Valion, eikä kauppojen omien brändien tuotteita.

–Kauppojen omat merkit, kuten Kotimaista, on kilpailutettu viimeisen päälle ja painettu hinnat alas, Mäkelä sanoo.

Moni mieltään esimerkiksi Arlan suomalaiseksi, mutta Mäkelä toteaa, että senkin kautta voitot valuvat ulkomaille.

–Kyllä tuotteesta pitäisi saada sellainen hinta, että sillä elää ja saa katettua kustannukset. Muuten tämä on aika kallis harrastus, Mäkelä tiivistää.

–Elämäntapahommaa maatalous muutenkin on monelle, koska ei tällä rikastu, hän lisää.

Ilmastoa ajatellenkin kotimaisen suosiminen kannattaa. Mäkelä toteaa, että Suomessa karja ruokitaan nurmella, mikä auttaa hiilensidonnassa. Myös terveysnäkökulma kannattaa muistaa. Suomessa eläimiä lääkitään paljon vähemmän kuin esimerkiksi Keski-Euroopassa. Sillä on suora yhteys ihmistenkin hyvinvointiin.

–Monessa maassa esimerkiksi kanoille syötetään antibioottirehua ja sitten ihmetellään, kun syntyy antibioottiresistenttejä bakteerikantoja, Mäkelä toteaa.

Hän ottaa esille myös eettisen näkökulman.

–Suomessa ei esimerkiksi leikata sikojen saparoita toisin kuin monessa muussa Euroopankin maassa. Saparoita leikataan ennaltaehkäisevästi, jotta siat eivät stressaantuessaan purisi niitä, mikä aiheuttaa tulehduksia.

Kotimaisesta tuotannosta huoltovarmuutta

Oman epävarmuutensa maatalouden tämänhetkiseen tilanteeseen tuo Ukrainan sota.

–Sitä ei vielä tiedä, millainen maailmanmarkkinatilanne tulee olemaan. Ukrainassa pitäisi kohta alkaa kylvää, mutta ei hyvältä näytä, Mäkelä toteaa.

Ukraina tuottaa viljaa paljon vientiin, joten jos viljaa ei tule sieltä, sitä yritetään saada jostain muualta. Ongelmatonta se ei ole, sillä maailman viljavarastot ovat yllättävän pienet. Varastoja riittää vain noin kahdeksi kuukaudeksi. Mäkelä ei kuitenkaan usko tilanteen juuri näkyvän suomalaisen viljantuotannon kannattavuudessa.

Ukrainan tilanne nostaa mieleen myös Suomen huoltovarmuuden ja omavaraisuuden ruoantuotannossa.

–Jos kotimainen tuotanto saadaan pidettyä asiallisena, se tukee huoltovarmuutta. Lopettanut tila puolestaan, on lopettanut tila. Ei sellaista kukaan enää uudelleen aloita, Mäkelä toteaa.

–Poikkeustilanteissakin polttoaineiden ja lannoitteiden saatavuudesta kyllä huolehditaan, mutta jos ei ole tekijöitä eikä karjaa, ei voi enää tehdä mitään.

”Ehkä Ukrainan tilanne herättelee päättäjiä”

Suomalaisen maatalousyrittäjän tulevaisuus ei siis näytä aivan helpolta.

–Olen vähän kyyninen, mutta ehkä Ukrainan tilanne herättelee päättäjiä näkemään suomalaisen tuotannon todellisen arvon, eikä ajattelemaan sitä vain tukisyöppönä. Jo koronapandemia näytti sen, että kaupoissa on suomalaista viljaa, vaikka oliiveja ei ehkä ollutkaan montaa laatua. Joiltain päättäjiltä on kuitenkin tullut välillä niin käsittämättömiä mielipiteitä, että niistä on puuttunut arkirealismi kokonaan. On tullut mieleen, että eivätkö ne ole ollenkaan käyneet Kehä 1 ulkopuolella, kun maaseutua kohtaan luodaan sellaisia paineita. Silloin on käynyt mielessä, että pitäisikö lyödä hanskat tiskiin kokonaan.

Entä, mitä maatalousyrittäjille kuuluu tällä hetkellä?

–Vähän yksinäistä on ollut, kun koronan myötä kaikki saunaillatkin jäivät. Ei ole päästy vaihtamaan kuulumisia ja saamaan vertaistukea, vaikka monella on huoli kotimaisen tuotannon kannattavuudesta ja siksi mieli maassa, Mäkelä sanoo.

Maatalousyrittäjien tueksi on olemassa Melan Välitä viljelijästä -projekti, jonka kautta he saavat maksutonta ja luottamuksellista apua, kun henkiset voimavarat tai taloudelliset resurssit ovat koetuksella. Mäkelä uskoo, että projektista on ollut monelle apua, mutta hän pelkää, etteivät kaikki tukea tarvitsevat edes tiedä sen olemassaolosta. Myös kynnys pyytää apua voi olla hyvin korkea. Mäkelä näkee kuitenkin myös valoa tulevaisuudessa.

–Uskotaan tulevaan. Kun aurinkoiset kevätpäivät alkavat, mielialatkin kohoavat ja ainakin itselleni tulee sellainen tunne, että tästä tämä taas lähtee, kun päästään mullan kimppuun. Suomalaiset sentään pääsevät kylvämään toisin kuin ehkä kollegamme Ukrainassa.

SMS