Vuonna 1987 kuolleen Rauli Badding Somerjoen lyhyt, mutta intensiivinen elämä on innoittanut monenlaisia kirjoittajia. Teatteri Tralan tänä kesänä Lohjan Hiidensalmessa esittämä musiikkinäytelmä haluaa luoda somerolaismuusikosta entistä monipuolisemman kuvan.

Raitilla – Rauli Badding –musiikkinäytelmän on ohjannut Satu Säävälä, joka on toinen käsikirjoittaja Väinö Weckströmin ohella. Siinä nähdään kolme eri-ikäistä Raulia, M.A. Numminen, Remu Aaltonen, Tove Jansson, Matti ja Teppo sekä ja sivutaan monia muita henkilöitä, joista voi arvailla, miten he liittyvät Baddingin elämään – vai liittyvätkö mitenkään. Esitykset jatkuvat 13.8 asti.

Kyseessä on Rauli Badding Somerjoen puolifiktiivinen elämäkerta lapsuudesta vanhaan Rauliin. Tiettyjä taiteellisia vapauksia on otettu, eikä näytelmässä paljasteta, minkä ikäinen vanha Rauli on. Kannattaa kuulemma tarkkailla vaatetusta ja aikalaisia. Uusia kappaleita vanhalle Raulille ei ole sävelletty, vaan tämä laulaa jo hiukan madaltuneella äänellä vanhoja hittejä. Pikku Raulilla äänenmurros kuulostaisi vielä olevan edessä.

Raulin elämää monipuolisesti

Rauli Somerjokea pidetään suomenkielisen rockin uranuurtajana, mutta 39-vuotiaana päättyneen elämänsä aikana Badding ehti tulla tunnetuksi paljosta muustakin. Vuonna 1973 julkaistu ”Paratiisi” on ollut Teoston mukaan yksi suosituimmista kappaleista niin livenä, radiossa kuin karaokessa. Muusikko sai jo eläessään kaksi kultalevyä, ja vielä kuoleman jälkeen on myönnetty neljä kultalevyä ja yksi platinalevykin. Baddingistä on tehty kirjoja, näytelmiä, musikaaleja ja elokuvakin. Mistä lähti ajatus tehdä vielä yksi näytelmä lisää?

–Tähän asti Raulia ja hänen elämäänsä on esitelty yksipuolisesti. Halusimme tehdä kaikkein parhaimman tekstin ja esityksen, joka kunnioittaa Baddingin muistoa, koskettaa ja viihdyttää, kertoo aikuista Raulia näyttelevä Väinö Weckström.

Esityksen jälkeen täytyy todeta, että lupaus piti. Baddingin hahmo onkin nyt hyvin monisyinen. Siitä paljastuvat miehen moninaiset kiinnostuksen kohteet ja ahdistuksen lähteet. Lisäksi saamme nähdä sanavalmista ja huumorintajuista puolta. Raulihan oli paitsi tuottelias säveltäjä myös taitava sanoittaja.

Weckström ei ole nähnyt Somerjokea livenä, mutta sanoo käsikirjoitusvaiheessa hämmästyneensä muusikon tuotannon laajuutta ja herkkyyden määrää. Juuri tuon kokonaisvaltaisen herkkyyden tuominen esiin on hänen mielestään haastavinta Raulin roolissa.

Mies onkin lavalla kuin ilmetty Rauli, kehonkieli on hallussa ja laulusuoritukset erityisen vakuuttavia. Badding on saanut kypsyä Weckströmin sisällä pitemmän aikaa, sillä musiikkinäytelmä kantaesitettiin kesällä 2013 Lahdessa Pesäkallion kesäteatterissa. Jo silloin esitys sai kiittävät arviot.

Vanha parivaljakko lavalla

Raitilla – Rauli Badding oli tarkoitus esittää Lohjalla jo kesällä 2020. Nykyisin Lahdessa vaikuttava Weckström on syntynyt Tammisaaressa, ja Lohjan seutukin on hänelle ennestään tuttua.

–Salmisen Jussi kysyi syksyllä 2019, tulisinko minä ohjaamaan ja aloitimmekin jo harjoitukset, mutta korona sotki tämän. Sitten pandemian melkein väistyttyä Teija Malén kysyi, voisinko tehdä ohjauksen lisäksi pääosan. Silloin ehdotin ohjaajaksi Säävälän Satua.

Toista somerolaista, M.A. Nummista ansiokkaasti esittävä toinen lahtelainen Ilmari Myllynen on myös esiintynyt näytelmän aikaisemmassa tuotannossa. Hänkin on kuin ilmetty esikuvansa, ja niin puhe- kuin lauluosuudet hoituvat tyylikkäästi asiaankuuluvine kiekaisuineen. Lisäksi hän toimii yhtyeen kapellimestarina, soittaa koskettimia ja välillä haitariakin. Myllynen on myös sovittanut näytelmän musiikin. Hän lupaa, että nyt kuullaan kappaleista aivan uudenlaisia versioita – sellaisia, joita ei ehkä tule ajatelleeksikaan. Ja sekin lupaus piti. Esimerkiksi Raulin sävellys ”Bensaa suonissa” kaikuu pahaenteisenä taustamusiikkina ilman sanoja. M.A. Nummisen ”Wovon man nicht sprechen kann” esitetään kuorolauluna kohdassa, jossa käsitellään Raulin monia ongelmia.

Myöskään Myllynen ei ole nähnyt Baddingiä, mutta tälle tunnusomaiset napapaidat ovat jääneet mieleen. Vanhaa Raulia, Ylen toimittajaa ja kylänmiestä esittävä Juha Jaakkola sen sijaan muistaa TV:stä Syksyn sävelen vuonna 1972, jolloin Badding esitti Matti ja Teppo Ruohosen kappaleen ”Ja rokki soi”.

Laulut tukevat tarinaa

Musiikkinäytelmässä kuullaan noin 30 kappaletta, joista pääosa Baddingin repertuaarista. Hittejä kuullaan useampiakin, mutta myös vähemmän tunnettua, osin anarkististakin tuotantoa, jota syntyi aikoinaan yhdessä M.A. Nummisen kanssa. Kolmas tunnettu somerolainen, Unto Mononen, pääsee esiin Raulin vanhempien ja myös hänen itsensä tangomieltymysten kautta, joita rokkariksi ”laatikoitu” laulaja joutuu puolustamaan. ”Satumaa” saa näytelmässä monta merkitystä. Vähänkin enemmän Baddingin elämänkaarta tuntevalle esityksestä avautuu riemastuttavia yksityiskohtia.

Juonenkuljetus toimii erinomaisesti, ja laulunumerot tukevat sitä hienosti. Osansa näytelmässä saavat terveys- ja alkoholiongelmien ohella myös Baddingin haastavat ihmissuhteet. Lapsuudessa paras kaveri oli pieni jänis, jota kukaan ei koskaan nähnyt, mutta joka seurasi Raulia aikuisuuteen asti.

Joukoissa on voimaa

Kesäteatterissa pitää tietysti olla näyttäviä joukkokohtauksia, ja niitä tarjoavat niin kirkuvat tyttöfanit kuin paheksuvat kukkahattutäditkin. Pahennusta herättää tietysti myös somerolaisbändi ”The Five Yesin” keikka-auto: ruumisauto, johon mahtuu kolme henkeä ja yksi ruumis. Tämä osuus on muuten totta.

Esiintyjiä on kaikkiaan 22. Kuten muissakin teatterituotannoissa. Baddingin kihlattua Paulaa esittää Milla Revonkoski, joka on tehnyt myös tanssikoreografiat. Esityksen yhtyeessä kitaraa ja bassoa soittavat Lohjan musiikkiopiston oppilaat Olavi Rantapuu ja Matias Kuosmanen. Rummuissa on myös Tapiola Sinfoniettan Matti Tegelman. Teatteri Trala ry:n puheenjohtaja Teija Malén, joka näyttelee kukkahattutätiä, tuottajaa ja akkaa, jakaa vuolaasti kiitoksia.

–Kaikki näyttelijät antautuvat tähän täysillä ja tunteella, joka välittyy katsojiin ja vie mukanaan väkisin Badding-kesään! Myös tekniikka, sponsorit ja kaikki muut, jotka tekivät musiikkinäytelmän esittämisen mahdolliseksi saavat osansa kiitoksista.

Katsomostakin kuului spontaani kommentti.

–Kyllä kannatti maksaa!

Esitykset jatkuvat 13.8. asti.

Teksti: Arja Schadewitz