Helsinkiläisen Sampo Mäkelän kaupunkiaiheisia akvarelleja on esillä Karjalohjan kirjastossa 31.1. asti. Näyttely koostuu noin 30 maalauksesta. Mäkelän näyttely täyttää kirjaston illanhämyisillä kaupunkikuvilla.

–Useimmat työt ovat näkymiä Helsingistä; keskustasta, kuten Mannerheimintieltä, tai meren rannalta, esimerkiksi Kauppatorilta ja Pohjoisrannalta. Mukana on myös kukka-aiheita rytmittämässä kokonaisuutta. Tykkään kuvata kaupungin liikettä ja rytmiä. Monista elementeistä ja perspektiivistä syntyy rumpalitermein eräänlainen rytmikäs jazz-komppi, jossa pitää poimia näkymästä olennainen. Olen huomannut, että ihmisillä on lähes aina joku linkki Helsinkiin ja sinne mennään usein kokemaan aavistuksen suurkaupunkia. Haluan nyt tuoda sitä fiilistä toiseen suuntaan, Mäkelä kertoo.

Mäkelän teokset ovat utuisia ja sateisia, lähes unenomaisia. Tyyli juontaa juurensa Mäkelän lapsuuteen.

–Olen lapsena asunut kantakaupungissa Alppilassa. Lapsuuden näkymät ja äänikuvat ovat ne, jotka ovat syöpyneet mieleeni. Autojen valojen heijastumat asfaltissa, illan hämärtyessä katuvalojen syttyessä kaupungissa on paljon syviä värejä. Raitiovaunujen iltainen kiskoilla kolistelu, joka kantautuu sisälle asti. Kaupungin vaimea humina, joka kuuluu kauempaa kuultuna esimerkiksi Mustikkamaalta tai Suomenlinnasta. Ne kaikki kiehtovat, Mäkelä kertoo.

Keino tuoda jotain itselle kaunista esille

Mäkelä on maalannut akvarelleja kymmenisen vuotta.

–Sitä ennen tein graafista suunnittelua freelancerina noin 30 vuotta. Jotakin uutta piti keksiä ja aloin maalata. Maalaaminen on yksi keino ilmaista itseä, tuoda jotakin itselle kaunista esille. Jos en maalaisi, tekisin musiikkia. Kyse on lopulta samasta asiasta, väline vain muuttuu. Ehkä kyse on luovuudesta pohjimmiltaan, Mäkelä pohtii.

–Minulle on aina yhtä ihmeellinen ja kiehtova asia ajatella, että paperinpalaan voi loihtia kokonaisen oman maailman ja hyvässä lykyssä se jää vielä elämään itseni jälkeenkin. Parhaimmillaan kaupunkiaiheinen maalaus on kuin tarina, joka kertoo jostakin tietystä hetkestä ja tunnetilasta. Märkä katu ja syttyvät valot hämärtyvässä kaupungissa on se juttu, jota maalauksissani usein tavoittelen, Mäkelä jatkaa.

Kuvataiteen lisäksi myös musiikki pilkahtaa usein esiin hänen puheissaan.

–Olen soittanut nuorempana rumpuja useissa yhtyeissä pääkaupunkiseudulla. Opiskelin rumpuja Oulunkylän pop-jazz-opistossa. Jossakin vaiheessa piti päättää, alanko muusikoksi vai kuvalliselle alalle. Valitsin jälkimmäisen. Tai viimeistään syntyneet kolme lastani sen päättivät puolestani. Opiskelin Taideteollisessa korkeakoulussa graafista suunnittelua ja teollista muotoilua ja sitä kautta alkoi graafisen suunnittelun ura.

–Nykyisin teen musiikkia omaksi iloksi kotistudiossa ja soitan nyt toistaiseksi koronatelakalla olevassa kaveripohjaisessa rockbändissä. Siinä äijien kanssa naureskellaan, vedetäänkö biisit oikein vai fiiliksellä, usein jälkimmäisellä, Mäkelä kertoo.

–Innokkaana musiikin harrastajana näen myös maalaamisen ja näyttelyiden pitämisen eräänlaisena keikkailuna. Vertaan akvarellin maalaamista jazzin soittoon, sitä parempi lopputulos, mitä rennommin tekee. On kivaa välillä pakata kamat ja lähteä johonkin toiseen kaupunkiin rakentamaan uutta näyttelyä. Maalaaminen sinänsä on aika yksinäistä puurtamista, joten uudet paikat ja ihmiset tuovat mukavaa vaihtelua. Hyvää on myös se, että tässä lajissa, päinvastoin kuin musiikkihommissa, ei tarvitse itse olla esiintymässä, vaan työt puhukoot puolestaan, Mäkelä pohtii.

Mäkelä maalaa juuri niin kuin häntä itseään huvittaa

Mäkelällä on ollut aiemmin kaksi näyttelyä Lohjan pääkirjastossa.

–Minusta on kiva viedä näyttelyitä kirjastoihin, pidän niiden ilmapiiristä ja siitä, ettei ihmisillä ole kynnystä mennä katsomaan maalauksia. Toiseksi minulla ei ole tarvetta hakeutua ns. taidepiireihin ja gallerioihin, joissa homma menee helposti sisäänlämpiäväksi toisiensa kyräilyksi. Päätin, että kun graafikkona on joutunut tekemään asiakkaiden toivomusten mukaan, niin tässä maalaamisessa teen juuri, mitä ja miten huvittaa, keneltäkään kysymättä. Se linja on pitänyt. Kun se on itselle kivaa, niin se ehkä näkyy ulospäinkin, Mäkelä toteaa.

Tällä kertaa hän toi näyttelyn Karjalohjalle puhtaasti hetken mielijohteesta.

–Meillä on mökki Somerniemellä ja olen pitänyt näyttelyitä sen ympäristössä, mm. Salossa, Somerolla ja Forssassa. Se on kivaa vastapainoa maalaamiselle, eräänlaista keikkailua. Nyt sitten keksin, että mitäpä jos pitäisi näyttelyn Karjalohjalla. On kiva käydä sellaisissa paikoissa, joissa ei ole aiemmin käynyt. Näyttelyn pystyttäminen on kivaa puuhaa.

Mäkelä kokee, että taidenäyttelyssä on turvallista käydä korona-aikanakin.

–Olen huomannut, että ihmiset ovat viisaita ja oppivaisia elämään poikkeustilassa ja käyttävät maskia järkevästi. Taidenäyttelyissä kun ei ole muutenkaan tungosta, vaan ihmiset tulevat hajautetusti eri aikoina ja käyttävät maskia, en näkisi siinä mitään ongelmaa.

–Karjalohjan idyllinen kirjastorakennus ja näyttelygalleria ovat juuri sopivan rauhallinen käyntikohde. Galleriaan käyntikin on erillään kirjastotiloista, hän pohtii ja toivottaa samalla kaikki tervetulleeksi näyttelyynsä.

SMS