Galleria Lutsin näyttely on jälleen vaihtunut. Nyt esillä on Seija Sainion sekatekniikkateoksia.

Osa teoksista kuuluu Tallentumia-teossarjaan, jonka Sainio aloitti vuonna 2016.

–Siinä sarjassa on reilut 40 osaa, jotka ovat olleet aiemmin eri tavalla koottuina esillä Tampereella, Turussa ja Helsingissä. Osa teoksista on jo lähtenyt maailmalle, mutta minusta tuntui, että tämä sarja on taas ajankohtainen, kun elämme etäaikaa. Monet asiat ja tiedonsaanti tapahtuvat nyt netissä. Se on informaatiotulvaa, josta emme välttämättä edes tiedosta kaikkea, Sainio sanoo.

Informaatiotulvan lisäksi esillä on mielenkiintoisia yksityiskohtia. Yhteen työhön Sainio on esimerkiksi yhdistänyt kaksi 5-vuotiaana tekemäänsä maalausta, jotka Sainion äiti on säästänyt. Kokonaisuus on hauska. Lisäksi näyttelyssä on töitä, jotka syntyivät erään twiitin innoittamina. Tuo viime huhtikuussa julkaistu twiitti jäi elämään Sainion ajatuksiin, lähti kehittymään kuvalliseen muotoon ja siirtyi lopulta osaksi hänen maalausprosessiaan.

–Niin syntyi ”sekaisin seinällä”, joka on näkemykseni nykyhetkestä lievästi huumorilla höystettynä, Sainio kertoo.

Tuo mieleen jäänyt twiitti oli Markus Kajon ja se kuului näin: ”Käkikellon sisäistä maailmaa voimme vain arvauksin kuvittaa. Tiedämme, että Käki käy ovella kukkumassa. Mutta meillä ei ole aavistustakaan, keitä muita eläimiä kellossa asuu, ja mitkä ovat heidän tehtävänsä, mieliharrastuksensa, keskinäiset siteensä. Unelmansa!”

Sainiota kiehtoi ajatus käkikellosta.

–Käkikello kuvastaa hyvin tätä aikaa. Rinnastin käkikellon tämän hetken eristäytyneisyyteen. Olemme jokainen vain omassa kellossamme ja haaveilemme esimerkiksi etelänmatkoista, mutta emme tiedä, mitä tulee tapahtumaan. Mielikuvitustani lennätti ajatus siitä, mikä kaikkea käkikellossa on. Siellä se käki elelee eristyksissä, tosin kukaanhan ei tiedä kenen pesässä, koska käki on itse loispesijä ja siivellä eläjä. Niin tai näin, sen talo voi olla loputon ideoiden aitta, kuin Kössi-kengurun masupussi konsanaan, Sainio avaa.

Työt on myös nimetty nettimaailman mukaisesti.

–Kaikki ovat hashtag ja jotakin, kuten #homesweethome tai #kissapöydälle.

Teoksista löytyy kylpyankoista lähtien niin paljon yksityiskohtia, että niitä kannattaa pysähtyä katsomaan tarkemmin. Ne tuovat myös kunnon väriläiskän marraskuun keskelle ja piristävän kummasti hämärää ja pilvistä päivää.

–Väriä tarvitaan, kun on näin harmaata, Sainio toteaa.

Taidetta galleriaan ja kotiin

Sainion näyttely on esillä Galleria Lutsissa 12.12. asti. Sen jälkeen vuorossa on Länsi-Uudenmaan taiteilijaseuran vuosinäyttely. Sainio kertoo, että näyttelyitä on sovittu jo ensi heinäkuulle saakka, joten yleisölle riittää katsottavaa. Gallerian tulevaisuus näyttää tällä hetkellä muutenkin hyvältä.

–Itsellämme ei olisi resursseja pitää galleriaa näin paljon auki, mutta löysimme uuden galleria-assistentin, Sainio iloitsee.

Myös taidelainaamon ripustus on uusittu, joten silläkin puolella riittää taas uutta katsottavaa. Sainio kertoo, että vaikka välillä on hiljaisia päivä, galleriassa ja lainaamossa vierailee mukavasti ihmisiä. Samaan aikaan paikalla ei kuitenkaan yleensä ole montaa henkilöä, joten korona-aikanakin taidetta voi tulla katsomaan turvallisin mielin.

–Meillä on vakiokävijöitä, mutta jatkuvasti tulee myös uusia, jotka eivät ole aiemmin käyneet meidän galleriassamme tai juuri muuallakaan.

Teoksia ei käydä vain katsomassa, vaan niitä myös ostetaan ja lainataan.

–Nyt jumitetaan paljon kotona tai jossain muualla. Kun aikaa vietetään paljon samassa huoneessa, mikä on sen mukavampaa kuin, että seinällä on jotain sellaista, joka tuo hyvän fiiliksen, Sainio sanoo.

SMS