Syömishäiriöliiton Uudenmaan alueyhdistys Etelän-SYLI ry pitää Lohjalla Syömishäiriöt – mistä on kyse? -luennon keskiviikkona 22.9. klo 17.30–19.30. Kaikille avointa ja maksutonta luentoa voi seurata Zoom-etäyhteyden välityksellä. Luennolle pääsee osallistumaan yhdistyksen verkkosivujen kautta. Luonnolle osallistujien henkilöllisyys ei tule ilmi.

–Luennolla annetaan yleistietoa syömishäiriöistä. Puhumassa on myös hoitoalan asiantuntija Lohjalta. Hän kertoo Lohjan alueen hoitopolusta, siitä miten sairastunut kohdataan ja ohjataan eteenpäin. Lisäksi kuullaan kokemuspuheenvuoro, kun syömishäiriöstä toipunut kertoo omasta sairaudestaan ja siitä toipumisesta, avaa Etelän-SYLI ry:n toiminnanohjaaja Taija Kuula.

Hän kertoo, että Etelän-SYLI ry antaa tukea ja tietoa syömishäiriöitä sairastaville, niistä toipuville, heidän läheisilleen ja ammattilaisille, jotka kohtaavat työssään syömishäiriöitä sairastavia. Yhdistykseen toimintaan kuuluvat mm. asiantuntijaluennot, vertaistukiryhmät, kurssit, työpajat, kahvihetket, sähköpostikeskustelut vapaaehtoisten kanssa sekä anonyymi chatti.

–Anonyymiys on monelle tärkeää etenkin sairauden alkuvaiheessa, koska syömishäiriöihin saattaa liittyä häpeää. Koronan myötä etätoimintaa on aktivoitu. Sen kautta on saavutettu isojakin yleisöjä, sillä kaikki eivät halua tulla paikan päälle ja olla näkyvästi esillä oman asiansa kanssa, Kuula sanoo.

Syömishäiriöt ovat yleisiä

Syömishäiriöt ovat yleisiä mielenterveyden häiriöitä, mutta julkisuudessa niistä välittyy usein harhaanjohtava kuva. Hyvin monenlaiset asiat vaikuttavat syömishäiriöiden syntyyn.

–Taustalla voi olla esimerkiksi biologisia, psykologisia, kulttuurisia tai sosiaalisia syitä. Useita altistavia tekijöitä tunnetaan, mutta syömishäiriöiden synty ei ole mustavalkoinen asia, Kuula sanoo.

Mediassa esille nousevat usein nuoret anoreksiaa sairastavat naiset, mutta Kuula painottaa, että sairastua voi kuka tahansa ja missä vain vaiheessa elämäänsä.

–Joku voi huomata yli 60-vuotiaana, että hän on oirehtinut syömisellä jo vuosikymmenien ajan. Hän on voinut kokea kehonsa vääränlaiseksi tai suhde ruokaan ei ole ollut luonteva.

Oma kehonkuva ja ahdistuksen hallinta

Kuula kertoo, että viime vuoden tilaston mukaan suomalaisista naisista jokin syömishäiriö oli 17,9 prosentilla ja miehistä 2,4 prosentilla. Etenkin naisten kohdalla luku vaikuttaa suurelta.

–Muun muassa kulttuuri ja media vaikuttavat ihmisten kehonkuvaan. Sosiaalisessa median ja kaveriporukoiden vaikutus voi näkyä siten, että ihminen alkaa miettiä, millainen hänen pitäisi olla. Jo sekin voi vaikuttaa, miten kuulee muiden puhuvan itsestään peilin edessä.

Syömishäiriöissä on kyse pahasta olosta ja ahdistuksesta sekä pyrkimyksestä hallita niitä.

–Syömishäiriössä ei siis aina ole kyse syömisestä tai suhteesta omaan kehoon. Syömisen kontrolloinnista voidaan hakea apua oman mielenterveyden tilan hallintaan. Toipumisessa olisikin olennaista löytää terveellisiä keinoja ahdistuksen hallintaan.

Erilaisia syömishäiriöitä

Syömishäiriöihin kuuluvat mm. laihuushäiriö (anoreksia), ahmimishäiriö (bulimia), epätyypillinen syömishäiriö, jossa kaikki kliinisen syömishäiriön kriteerit eivät täyty, mutta jonka oireilu muistuttaa diagnoosikriteerien mukaista oireilua, sekä ortoreksia, jossa pyrkimys syödä mahdollisimman terveellisesti, muuttuu pakkomielteiseksi. Uudeksi syömishäiriödiagnoosiksi on määritelty mm. ARFID-häiriö, joka tarkoittaa hyvin rajoittunutta ja valikoivaa syömistä. ARFID-oireilevan ihmisen syömistä ei rajaa tietynlaisen kehon tavoittelu, vaan ruuan maku, tuoksu, rakenne tai suutuntuma.

Eri syömishäiriöiden jaottelu ei kuitenkaan ole aina näin selkeää ja suoraviivaista, vaan ihmisellä voi olla oireita useammasta häiriöstä. Oirekuva voi myös muuttua sairauden eri vaiheissa.

Onko itselläni tai läheiselläni syömishäiriö?

Syömishäiriö ei näy välttämättä millään tavalla ulospäin, mutta jotkin merkit voivat viitata sen olemassaoloon. Jos niitä havaitsee itsellään tai läheisellään, kannattaa miettiä, voisiko kyse olla syömishäiriöstä.

–Syömiseen voi liittyä salailua ja häpeää. Syöminen ja sen suunnittelu voi viedä kohtuuttomasti aikaa. Syömistään voi tarkkailla ja vertailla toisiin. Syömiseen voi liittyä myös rituaaleja ja kaavoja. Ruokia saatetaan punnita ja laskea kaloreita. Ihminen saattaa kokea syömisestä syyllisyyttä ja jättää aterioita väliin. Läheinen voi huomata, että syömisessä tapahtuu jokin selvä muutos, kuten ruokailun rajoittaminen, Kuula listaa.

Syömishäiriö ei synny hetkessä, mutta varhainen puuttuminen on tärkeää, jotta syömishäiriö ei ehdi pahentua.

–Läheiseltä voi kysyä kunnioittavasti, onko hän huomannut syömisessään tällaisia asioita.

Kuula painottaa sitä, että toivoa ja mahdollisuus parantua syömishäiriöstä on aina. Suurin osa apua hakeneista toipuukin, kunhan sairastava saa yksilöllistä ja moniammatillista hoitoa ja toipumiseen löytyy omaa motivaatiota.

–Tarvitaan sinnikkyyttä ja kärsivällisyyttä. Toipuminen voi kestää useita vuosia, Kuula toteaa.

Apua voi lähteä hakemaan esimerkiksi koulu- tai työterveydenhuollosta tai terveyskeskuksesta.

–Ensimmäinen askel voi olla myös se, että ottaa yhteyttä meihin. Se voi tuntua helpommalta kuin mennä puhutaan heti terveydenhuoltoon, Kuula rohkaisee.

SMS