Galleria Lutsissa on nähtävillä näyttely ”Muistumia tuulesta ja kaikesta muusta” – Johanna Mäkitalo, Maarit Siltamäki, Kristiina Lempiäinen-Trzaska

Näyttelyssä ovat esillä taianomaiset öljy- ja akryylimaalaukset jyväskyläläisen taiteilijaryhmä Havinan, Johanna Mäkitalon, Maarit Siltamäen ja Kristiina Lempiäinen-Trzaskan tuotannosta. ”Muistumia tuulesta ja kaikesta muusta”- näyttely kutsuu pohtimaan menneitä paikkoja ja niistä jääneitä muistikuvia – mitä meille jää mieleen lapsuutemme tärkeistä paikoista tai eiliseltä metsäkävelyltä? Teokset kertovat tarinoita, joissa paikat ja muistot saavat uuden merkityksen ja tarinan, luoden lähtemättömiä jälkiä henkilöhistoriaan ja identiteettiin.

LUME-mediataiteen tilassa on nähtävillä Iiris Pessan ”Askeleet, 2014”.

LUME-mediataiteen tilassa voit uppoutua karjalohjalaisen Iiris Pessan videoteokseen ”Askeleet” vuodelta 2014. Kuvataideakatemiasta valmistunut taiteilija tarjoaa visuaalisesti vaikuttavan matkan ihmisen, kulttuurin ja luonnon kompleksiseen suhteeseen. Videoteos on ajaton pohdinta, joka käsittelee teemoja edelleen relevantisti ja herättää tulkintoja maailman tapahtumista.

– Haluan kuviini elämän perusristiriidan: merkityksen ja merkityksettömyyden, kauneuden ja rumuuden, sanojen ja hiljaisuuden samanaikaisen näyn. Kuvat ovat visualisoituja tajunnan polkuja, jotka sisältävät kielen ja ajattelun historian, kertoo Iiris omilla kotisivuillaan taiteestaan.

Iiris on päässyt kokeilemaan myös pelien käsikirjoittamista, josta hän sanaili näin,

– Vaikka pelin maailma on helppo muotoilla mistä tahansa arkipäiväisestä tilanteesta, arkitodellisuus ei sentään vielä aukea pelkästään klikkaamalla eikä yllätyksiä läheskään aina ole rakennettu varta vasten elämänsä päiviä kahlaavaa riemastuttamaan, vaikka ajatus aika hauska onkin. Pelissä kun voi melkein aina aloittaa uudelleen alusta. Pelien koukuttavuus on kiinnostavaa, meistä ihmisistä se kertoo paljon, siitä voisi ottaa oppia arkielämäänkin: pieni palkinto silloin tällöin, sopivasti haastetta ja yllätyksiä, resepti on varma.

– Askeleet -videoteos on valmistunut vuonna 2014. Se on ollut esillä Helsingissä Galleria Katariinan studiossa ja Norjan Bergenissä, Visningsrommet USF:ssä. Lohjalla teos ei ole ollut aiemmin esillä. Teoksessa pohdin ihmisen, kulttuurin ja luonnon ongelmallista suhdetta. Samalla kokeilen visuaalisen kielen erilaisia ilmaisukeinoja äänitehostein rytmitettynä. Videoanimaatioiden tekniikka on kymmenessä vuodessa paljonkin kehittynyt, mutta teos on mielestäni teemoiltaan edelleen varsin ajankohtainen ja oikeastaan saanut vain lisää tulkinnallista kaikupohjaa maailman tapahtumista, kertoo Iiris teoksestaan.

Jemmassa katseltavissa ”Urat, uurteet / Kasvot – käärmeet” 8.3.-30.3.2024

Jemmassa pääset tutustumaan Nurmijärvellä syntyneen mutta nykyään lohjalaisen kuvataiteilija Ville-Petteri Turkian ekspressiivisiin maalauksiin näyttelyssä ”Urat, uurteet / Kasvot – käärmeet”. Taiteilijan voimakkaat kuvaukset ihmisen tunteista, ristiriidoista ja olemisesta itsensä ja maailman kanssa kutsuvat katsojaa tutkimaan kasvojen monimuotoisuutta. Öljyvärimaalausten karu kauneus ja viimeistelemättömyys avaavat katsojalle mahdollisuuden kokea maalauksissa heijastuksia erilaisista ihmisyyden ilmentymistä.

Ville-Petteri valmistui kuvataitelijaksi 2020 Turun AMK:sta ja häneltä on tullut tasaisesti näyttelyitä aina vuodesta 2013 lähtien. Lohjalla Lutsin lisäksi hänen töitään on ollut myös Linderinsalissa useamman kerran.

Kyselimme hieman tarkemmin Ville-Petteriltä hänen taiteestaan. Aloitimme alusta, eli mikä sai hänet aloittamaan kuvataiteet.

– Minulla on aina ollut jonkinlainen tarve ilmaista itseäni. Lapsena tehtiin kavereiden kanssa elokuvia isän videokameralla ja yläasteiän jälkeen se ilmeni enemmän kirjoituksina ja runoina. Pikkuhiljaa piirtäminen ja maalaaminen ottivat enemmän roolia, kun silloinen kaveri tutustutti öljyväreihin. Kouluiässä kun ammattia mietti, ei koskaan tullut edes mieleen, että taitelijaksikin voisi opiskella. Kuvataide ei ollut läsnä omassa elämänpiirissä millään lailla siihen aikaan. Opiskelin kuvataiteilijaksi vasta nyt aikuisiällä Turun AMK:n Taideakatemiassa, kun ensin olin yrittänyt kehittyä maalauksessa erilaisilla kursseilla. Turhauduin kuitenkin niiden hitaaseen tahtiin ja otin vaimon rohkaisemana opintovapaata koulua varten. 2020 sitten valmistuin kuvataiteilijaksi.

Kysyimme myös hänen esikuvistaan, josko sellaisia olisi ollut.

– Varsinaisia esikuvia minulla ei ole, koska henkilöinä monestakaan taiteilijasta ei ole kovin hyväksi esikuvaksi, mutta on toki monia taiteilijoita, joiden teoksista pidän ja arvostan heidän taiteellista tekemistään. Joitain mainitakseni Francis Bacon, Paul Gauguin, Henry Wuorila-Stenberg, Marc Chagall,  Julian Schnabel ja Edvard Munch.

Kysyimme myös, onko hänen teoksillaan sanoma?

– Teoksillani haluan tuoda esiin ihmisenä olemisen eripuolia, siihen pyrin teosteni ekspressiivisyydellä. Haluan että ne toisivat esiin jotain sisäisiä tunteita, ristiriitoja ja näkemyksiä. Jokainen katsoja voi sitten niihin peilata itseään ja kokemuksiaan. Hyvin erilaisia tulkintoja niistä aina henkilön mukaan nousee, ja se on hyvä. Ennen kaikkea toivon, että se herättäisi ja pysäyttäisi katsojan miettimään hetkeksi.

Lopuksi vielä kysyimme häneltä neuvoa uusille taiteilijan-aluille.

– Nuorelle taiteilijan alulle sanoisin, että rohkeasti vain omia kiinnostuksia kohti, on mahtavaa, jos nuorena on jo jokin näkemys mitä elämältään haluaa. Kuitenkaan ei kannata olla liian hätäinen, vaan tunnustella itseään ja omaa jaksamistaan. Korkeisiinkin tavoitteisiin voi päästä nopeasti, tai sitten sitä puurtaa pidempään kaiken muun elämän ohessa. Jokainen miettii itse mitä ja miten tavoittelee. Itselleni taide ei ole leipätyö tällä hetkellä. Tie voi olla pitkä ja vaatia paljon työtä, eikä se kaikki ole välttämättä kovin taiteellista.

KO